Hesarin juoksukoulussa juoksuguru Joonas Laurila sanoi jossain vaiheessa sivumennen, että voi syödä mitä vaan. Tajusin, et just se mun tavoitteeni on. Mä rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja, ja haluan, että voin syödä mitä vaan ajattelematta sitä. Vaikka mä oikeasti myös pidän juoksemisesta, niin kyllähän tässä tavoitteena on - ja siksi mä tästä juoksusta pidän kiinni, vaikka taas yksi mollasi juoksua ja mainitsi, että se rasittaa niveliä - kuluttaa niin paljon energiaa, että voisin syödä mitä vaan.
Kuten mun Twitter-kaverini totesi, juoksu on vaativaa. Ja se rasittaa niveliä ja ties mitä kaikkea muuta. Mutta se on myös tehokasta. Mikään muu laji ei kasvata kuntoa ja kuluta kaloreita samalla lailla kuin juoksu. Siksihän mä sille aloin. Kyllä, kävelykin on - tai voi olla - aerobista liikuntaa, mutta jotta siitä saisi saman tehon kuin juoksusta, pitää kävellä paljon kauemmin. Ja mulla ei ole aikaa. Sama pätee pyöräilyyn. Toki mä teen myös niitä, ennen kaikkea kävelen koirien kanssa päivittäin ainakin pari kertaa, joskus jopa kuusi lenkkiä, ja pyöräilen kauppaan yms. Mutta mikään ei ole niin tehokasta kuin juoksu (no, joku zumba tms. vois olla, mutta enpä mä ehdi niihinkään koskaan). Tässä UKK-insituutin juttua juoksusta.
Kuunneltuani sen juoksukoulun mä oon nyt vakuuttunut, että teen juoksusta elämäni arkeen kuuluvan osan, ja tehdäkseni niin asetan nyt tavoitteekseni juosta kesän aikana keskimäärin sen 10 km viikossa. Loin sitä varten oman Google-taulukon. Jos saisin sen pidettyä, voisin juoksukauden päätyttyä jatkaa salilla juosten vaikka 5 km viikossa, ja siten ylläpitää juoksukuntoa talven yli.
Toissapäivänä juoksin 9 km lenkin, viime viikolle tuli siten yhteensä yli 14 km. Ja taas toisaalta toissa viikolle ei tullut yhtään kilometriä. Näillä muutamalla lyhyellä lenkillä juoksu on kulkenut hyvin, ja siksi uskaltauduin lauantaiaamuna Vihikarin lenkille. Tulin myös vähän vahingossa valmistelleeksi sitä varten, koska torstaina olimme tyttären kanssa reissussa, kävimme Limingassa ja Ikeassa, ja tuli se runsaat 10 000 askelta, mutta sitten perjantaina oli niin kiire töiden kanssa, etten ehtinyt kävelyille, ja askelmäärä jäi alle 7 000. Lisäksi en ehtinyt syömään ennen kuin illalla, ja hätäpäissäni vetäisin kuntosalilla pastasalaatin, joten tuli se tankkauskin hoideltua. Sitten lauantaiaamuna söin rauhassa puuroni ja puuhastelin vähän aikaa pihalla, jotta se laskeutuisi, ja sitten lähdin. Keli oli mahtava: aurinko paistoi ja lämmitti, saatoin juosta T-paidassa, mutta varjopaikoissa oli mukavan viileää, ja välillä viileä tuulonen helpotti oloa. Välillä piti toki kävellä, ja olinhan minä aika puhki kotiin päästyäni (viimeinen kilometri oli silti nopein, koska pissahätä), ja tosi kankea iltapäivästä (kun venyttely vähän unohtui). Ennustin että olisi kipeät lihakset seuraavana päivänä, mutta niin ei käynyt, ehkä siksi, että mä puuhastelin vielä koko loppupäivän (askelia tuli lähes 27 000) ja käytin koiria kävelyillä ja illalla kävin saunassa ja hieroin sääriin kylmägeeliä. Olen tosi tyytyväinen. Ja nyt voi hyvillä mielin lähteä sinne kympille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti