Palasin lenkkihommien pariin runsas viikko sitten maltillisella 3,3 km:n lenkillä, ja yllättäen se tuntui ihan hyvältä. Sitten oli taas niin hektisiä työpäiviä, etten ehtinyt millään juoksemaan, mutta nyt olen taas Auttoisissa, ja juossut jo kaksi kertaa Kievarin lenkin, eli sen 3,5 km. Tänään on tosi sateista, ja olen aamupäivän huhkinut pihahommista, joten saatan tyytyä tänään lyhyempään lenkkiin. Ja lenkkarit ovat litimärät niistä pihahommista. Lisäksi illalla on luento, joten lenkille pitäisi päästä ennen sitä.
Täytyy sanoa, että kesä meni aikalailla persiilleen painonpudotuksen suhteen: kiloja on tullut 4-5 lisää. Ensinnäkin me reissasimme aikalailla, ja reissussa tuli syötyä kaikenlaista, mitä ei pitäisi. Ja koska reissasimme, niin väliajat piti paiskia töitä, mikä tarkoittaa istumista ja stressiä, jota on ollut IHAN LIIKAA! Kuulin just, kun joku televisiossa sanoi, että istuminen on uusi tupakka, ja poi vojat, tämä täti on kyllä tupakoinut liikaa. Siksi ryntäsinkin riemumielin haravan varteen tänään, kun työtilanne hellitti. Ja olisin siellä nytkin, jos ei tulisi vettä kaatamalla, eikä edessä olisi sitä luentoa, joka vaatii tietokoneen ääressä istumista.
Ja se stressi. Se tappaa, kuten olen monesti sanonut. Kun mulla on paljon töitä ja kiirettä edessä, en saa nukuttua, joudun turvautumaan lääkkeisiin, ja kaikki on huonosti. Juuri nyt yritän taas lutvia niin, ettei sellaista tilannetta tulisi. Kohtuullinen määrä töitä on ok, ei aiheuta stressiä, mutta välillä niitä kasautuu aivan tolkuttomasti. Just nyt en osa mitään, mikä ei erityisesti innosta (koska olen jo lupautunut tekemään sellaisia, jotka eivät innosta), tai mitä ei suoraan tarjota. Sanotaan, että pitää olla joku erityinen syyt ottaa joku työ vastaan. Ja juuri tällä hetkellä tilanne näyttää ihan hyvältä.
Jututin äskettäin tuttuani, joka kertoi laihtuneensa 20 kiloa Cambridge-valmennuksessa, ja kehui sitä paikallista valmentajaa tosi hyväksi. Siis meidän paikallista. Kiinnostuin kovasti, ja ajattelin, että jos tästä ei nyt mitään tule, aloitan sen vuoden vaihteessa. Tai niin, no. Kun tästä ei mitään tule. On tässä yksin yritetty jo niin kauan ja moneen kertaan. Ajattelen niin, että jos pääsisin sillä Cambridgellä keväällä vauhtiin, voisin jatkaa omin voimin ja liikunnan avulla kesällä kevyempänä. Kun nyt on siihen varaa. Katsotaan, miten käy. Muutos mieli -valmennus jatkuu yhä, ja hyväähän se tekee, tai tekisi, jos ehtisi niitä harjoituksia tekemään. Otan kuitenkin siitä saamani opit mukaani Cambridge-polulle, ja loppuelämääni, joten onhan siitä toki hyötyäkin, sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti