Stressistä

Nyt se taas tuli ja iski: stressi, nimittäin.

Tällä kertaa huomasin sen vaikutuksen ihan selvästi. Cambridgen alusta asti (5.11.) mun paino on koko ajan pudonnut, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, kun olen syönyt reilummin. Kun olen noudattanut suunnitelmaa, paino on pudonnut. Jouluviikolla - tietysti - tuli inhottava työsuma, kun yritettiin saada työt tehtyä ennen joulua, ja kas, painonpudotus pysähtyi kuin seinään. Vähänkö kirosin, kun just ennen joulua tapahtui niin, kun tiedossa on, että joulun jälkeen työtilanne on samanlainen, eli suma odottaa, kunhan tämä väkisin pidetty vapaa on ohi, ja kun jouluna on lupa syödä mitä tahansa. Ja onkin syöty.

Valitettavasti rahatilannekin näyttää siltä, että on paahdettava töitä hulluna. Tosin juuri tällä hetkellä tilanne on se, että välipäivien jälkeen töitä ei ihan heti ole, mutta se voi muuttua hetkessä.

Tämmöinen artikkeli sattui taannoin silmiin "Chronic Stress Causes Serious Damage - But Is It Reversible?" MindBodyGreen -sivustolta. Sen on kirjoittanut Emma Loewe, ja siinä kerrotaan mm. että 25-40% sairauksista liittyy stressiin. Ja että on todettu, että krooninen stressi ja tulehdus lyhentää telomeerejä, jotka suojelevat meidän DNA:ta. Minähän olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että stressi tappaa, ja että stressi aiheuttaa syöpää. Syöpähän on autoimmuuni sairaus, joka on meidän geeneissä jo valmiina. Jos telomeerit ei suojaa meidän geenejä, ja syöpägeenit pääsevät aktivoitumaan, ja sitten tulee syöpä. Tai jotain. Enhän minä tiiä, mutta olen joskus lukenut, että stressi edesauttaa syövän puhkeamista.

Artikkelissa kyse on siitä, voiko kroonisen stressin vaikutuksia peruuttaa, ja vastaus on, että kyllä voi. Mutta kuten siinäkin sanotaan, jos elää keskellä sitä stressaavaa tilannetta, se on tosi vaikeaa. Pitäisi harrastaa liikuntaa säännöllisesti, nukkua hyvin (!), syödä terveellisesti ja viettää aikaa muiden ihmisten kanssa. Miten sen teet, jos pitää yötäpäivää tehdä töitä ja aina on kiire?

Niin, päivitystä. Paino tosiaan lakkasi putoamasta, ja on sen koommin vaan noussut, koska olen syönyt jouluruokia ja kaikenlaisia herkkuja. Minähän teen itse joululaatikot ja lohicharlotan ja rosollin ja muut, ja tänä vuonna kävi niin, että lapset eivät olekaan välipäivinä syömässä jouluruokia, joten meille jäi sitten enemmän syötävää. Hupsista. Liikuntaa olen sikäli harrastanut, että viime viikolla askelia tuli keskimäärin yli 12 000 päivässä. Sit mä kävin pari kertaa sen kahden kilometrin lenkin, ja huomenna olisi tarkotus kävellä sellainen Oulussa, kun odotan tytärtä lääkäristä.

Mutta joo, nyt täytyy kehittää jokin stressintorjuntakeino, ja voisin kuvitella, että jooga ja meditointi auttaisi. Taidan ottaa sen tavan itselleni takaisin.