Alkuvuotta on leimannut stressi, ja siksi pelkäsin, että paino päässyt nousemaan, koska - tunnustan - on tullut herkuteltua kaiken stressin keskellä. Onneksi niin ei ole käynyt, se oli tänään punnituksessa alimmillaan, ja rasvaprosentti on pienentynyt 48:sta 44:een. Taitaa koirien ahkera kävelyttäminen näkyä. Siipan leikkauksesta on jo neljä viikkoa, ja hän on onneksi jo ottanut hoitaakseen aamukävelyt, mutta viimeiset viisi päivää olen ollut yksin, joten olen joutunut hoitamaan taas nekin.
Eniten stressaavat tekemättömät hommat, ja siksi hoitelin viikonloppuna muutaman rästissä olevan jutun pois. Vielä niitä on things to do -listalla rutkasti, ja koska talouden rahatilanne on heikko, töitäkin pitäisi paiskia.
Olen siis ollut nyt muutaman päivän vapaalla, ja täytyy sanoa, että tarpeeseen tuli. Tämä on nyt "opintovapaata", mutta vietin kyllä pari päivää ihan vaan vapaalla, ja olinkin tosi väsynyt. "Vapaalla" tarkoittaa tässä siivoten huushollia ja hoitaen perheen elukat. Ja kävin minä sentään salillakin, ekan kerran sitten tammikuun alun. Toissa viikolla kävin uimahallissa oikein pitkän kaavan kautta, ja ai, että teki gutaa. Ensi viikonloppuna suuntaamme siipan ja koiruuksien kanssa Rokualle, ja saan siellä lillua kaikessa rauhassa, kun siippa on töissä.
Askelia on neljän viikon aikana tullut keskimäärin 12 912 per päivä. Hikilenkkejä en ole ehtinyt tekemään kuin kolme, ja kerran olin salilla ja kerran uimahallissa. Tai no, olin toisenkin kerran, mutta sitä ei lasketa liikunnaksi. Lisäksi olen kotona jumppaillut ja tehnyt niitä liikkuvuusharjoitteita.
Tämän päiväinen Cambridge-valmennus antoi toivoa (tänään oli muutenkin onni myötäinen), että kyllä tämä vielä tästä. Tärkeintä on, kuten valmentajani Sanna sanoi, että paino ei ole stressistä huolimatta noussut, ja Sanna muistutti myös, että usein se putoaa portaittain. Että nyt ollaan jumitettu samassa, mutta kun stressi hellittää, se voi pudota yhtäkkiä paljonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti