Mä olen aina leuhkinut, miten helpolla olen päässy vaihdevuosista, mutta viime viikolla mulle yhtäkkiä juolahti mieleen, että voisiko tämä tämänhetkinen tila ja tilanne olla vaihdevuosioireilua. Olen toki lukenut niistä naistenlehdistä paljon, ja yhtäkkiä oivalsin, että mulla on viime aikoina kuumat aallot lisääntyneet, samoin kuin kylmät, ja se selittäisi jatkuvan itkuisuuden ja tämän yleisen tahmaisen olotilan.
Tietenkin tässä on stressiä ja varmaan vähän masennustakin - tilanne isän kanssa ei ole helpottanut ja edelleen suren Justusta - mutta vaihdevuodet selittäisi myös sen, miksi lihoin niin nopeasti silloin keväällä. Niinpä soitin viime perjantaina terveyskeskukseen ja suureksi yllätyksekseni sain ajan tälle päivälle, joka on tiistai, ja olin ilahtunut, kun lääkäri - joka oli sama kuin keväällä niveltulehduksen aikaan ja silloinkin vahvisti mun käsityksen siitä, että se tulehdus oli seurausta stressistä - oli samaa mieltä ja arveli, että minä hyötyisin hormonikorvaushoidosta, ja määräsi mulle sellaisen.
Pitää nyt vaan pistää jäitä hattuun, etten odota tästä liikoja. Tunnustan, että odotan. Odotan, että elämä helpottuu ja että laihdun ja muutun fiksuksi ja kauniiksi ja hoikaksi ja rikastun ja saan valtaa ja maallista mammonaa. Voi olla - disclaimer - että mun elämä ei muutu mitenkään. Voi olla, että hormoneilla ei ole mitään vaikutusta tai pahimmassa tapauksessa niillä on huono vaikutus mun elämääni ja tulee vaan isompia ongelmia ja joudun lopettamaan niiden käytön.
Yhdistelmähoito, jossa on estrogeeni ja progestiini (keltarauhashormoni) lisää rintasyövän riskiä enemmän kuin pelkkä estrogeeni, mutta progestiinia tarvitaan estämään kohdun limakalvon liikakasvua. (Lähde: https://kaikkisyovasta.fi/syopa-lehti/pitaako-olla-huolissaan-hormonikorvaushoidosta/) Jos ei olisi sitä kohtua, pelkkä estrogeeni riittäisi. Lääkäri sanoi, että nyt pitää sitten vain muistaa tutkia rintoja ja osallistua seulontoihin - kuten olen aina tehnytkin. Ja 65-vuotiaana sen voi viimeistään jo lopettaa.
Äidin tapaus oli kuitenkin ihan omansa: äiti löysi patin rinnastaan kesän alussa, mutta koska "ei halunnut pilata kesää", ei tutkituttanut sitä heti vaan vasta syksyllä. Ja äiti tupakoi koko ikänsä siihen asti, kun syöpä tuli ekan kerran. Nykyisin suurin osa rintasyövistä pystytään parantamaan, kunhan ne löydetään ajoissa. Ja varmasti hormonihoitokin on kehittynyt siitä, kun äiti sitä käytti.
Niin, mutta joo, odotan nyt innolla, miten hormonihoito vaikuttaa. Jotakin tälle on tehtävä, kun tuntuu jatkuvasti siltä, kun eläisi puurossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti