18/08/2024

Voihan ahdistus ja stressi

Pari ensimmäistä päivää isän luona meni a) suhatessa autolla eestaaskahtaalle ja b) töitä tehden. Sitten lopulta innostuin kävelemään, ja kävelin heti kättelyssä maanantaina neljän kilometrin lenkin: ensiksi vetäisin vasemmalle, eli isoon ylämäkeen, ja kun tulin sieltä, jatkoin ohi ja risteykseen asti. Aarnontien päästä päähän, siis. Seuraavina päivinä kiersin sen tavallisen 3,5 km:n Kievarin lenkin.

Ostin myös 5 kg:n painot isän luo ja nostelin niitä.

Sitten meni sukset ristiin isän kanssa. Ensiksi raivostuin siitä, kun se ei mitenkään ota mua huomioon touhutessaan. Ja siitä, että se kuvittelee voivansa tehdä kaikkea, mitä se on ennenkin tehnyt, vaikka sillä on kova kipulääkitys koko ajan. Kuten ajamaan autoa. Ja koska mä olin ihan paniikissa siitä autolla ajamisesta, mä raivosin sille, että sen on ajettava hiljaa, tai mä jää kyydistä pois ja ilmoitan lääkärille, että se on holtiton ja sille pitää panna ajokielto. Mutta eihän hän ole koskaan ennenkään ajanut kenenkään päälle! ...!!!
Ja sitten se valitti, ettei se siedä, kun sitä komennellaan, ja kieltäytyi ottamasta dosettia käyttöönsä, koska hän kuulemma muistaa kyllä ottaa lääkkensä. Kyllähän nyt toki hän muistaa.

Siinä kohtaa mä päätin, että on aika lähteä kotiin, ja niin mä sitten tein. Se maksoi mulle satasen ylimääräistä. Ja mä olen edelleen aivan hiilenä ja stressaantunut ja ahdistunut, mutta toki se johtuu muustakin kuin isästä. Mä olen nukkunut huonosti, ja tänä aamuna herättyäni taas liian aikaisin ja juotuani teen ja luettuani uutiset päätin vihdoinkin tehdä sen yin-joogaharjoituksen, joka mun kurssissa on, ja olin sen jälkeen niin raukea, että kömmin takaisin sänkyyn ja nukuin pari tuntia. Ja nyt on sitten rytmi ihan sekaisin. Kiva.

Mun on pitänyt tehdä se harjoitus jo siitä asti, kun tulin kotiin, mutta olen lykännyt sitä. Mikähän siinä on, että lykkää noita juttuja, jotka tekee itselle hyvää ja on hyvinkin tarpeellisia? Ja mukavia. Tämä harjoitus oli tosi hyvä, ja teen sen varmasti uudelleen. Mielenkiintoista oli se, että se keskittyi psoas-lihakseen, ja mä tajusin, että just sehän mulla on kireellä stressin aikana.

Tässä elämää häiritsee myös se, että mulla on edelleen inhottava yskä koronan seurauksena. Nyt se alkaa olla hiukan limainen, mikä on sikäli hyvä merkki, että se lima keuhkoissa on alkanut liikahtaa, ja yskä alkaa ehkä kääntyä loppua kohti.

Toissapäivänä mä kävin kivalla kävelylenkillä ja eilen pyörälenkillä (ja jumppasin ja nostelin painoja), ja tänään on tarkoitus pyöräillä Zeppeliniin ostamaan stressilääkettä. Ja siis joogannuthan mä olen jo.
Ja olen aloittanut dieetin, josta tarkemmin Laihdutusblogissa. Huomenna on tavoitteena päästä salille. Ja ehkä voisin tiistaina mennä uimaan. Tai päinvastoin.

Ja tähän nyt zen-kuva, koska tarvitsen sitä, sinistä, turkoosia ja vihreää. Se puhdistaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti