Ensiksi kuoli kissa. Sitten tuli hirveä masennus ja ahdistus, osittain siksi, että koira teki kuolemaa. Ja lihoin. Sitten tuli niveltulehdus. Sitten koira kuoli. Sitten tuli korona. Ja iskias. Ja nyt isä joutui sairaalaan ja sen elämä menee uusiksi, ja se vaatii mun osallistumistani. Siksi olen nyt isän luona.
On tässä toki kaikenlaista hyvääkin tapahtunut, mutta sanoisin, että kaikkea on tapahtunut vähän liikaa. Henkinen kuorma on aika raskas juuri nyt.
Olen aiemminkin maininnut, että koen, etten oikein ole kosketuksissa tunteisiini, eli en yleensä oikein tiedosta, mitä tunnen. Mun tunteet on hyvin epämääräisiä. Siksi otin sellaisen Natural Well "Työstä tunteitasi" -kurssin. Ja tuntuu, että alan pikkuhiljaa tunnistaa tunteitani paremmin. Lähinnä siinä opetetaan keinoja tunteiden säätelyyn ja käsittelyyn. Kun aloitin sen vajaa viikko sitten, itkin ison itkun Justuksen takia. Mutta mä huomaan, että mussa on valtavasti käsittelemättömiä tunteita, ja luulen, että tämä on iso prosessi. Ja nyt tämän kaiken päällä on kauhea ahdistus ja stressi isän takia. Ei ehkä varsinaisesti ihan suoraan isän takia, vaan sen takia, että mun pitää olla tässä osallisena ja järjestää asioita. Ja että joudun jäämään tänne, enkä voi mennä töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti