Valitettava sairastuminen sotki suunnitelmamme, ja puolet perheestä jäi pois neljän päivän Lapin-pyrähdykseltä - minä mukaanlukien. Harmittaa toki, että tytär sairastui, mutta ylimääräinen joutilas viikonloppu ei haittaa yhtään. Olinkin sen tarpeessa. Lisäksi sattui niin, että minulle tuli viikonlopuksi töitä, joten olisin joka tapauksessa joutunut Lapissa naputtamaan, ja siksi ei tosiaankaan haittaa, että reissu peruuntui.
Ja on tavallaan kiva, kun tytär on angiinassa eikä pääse rilluttelemaan kavereiden kanssa, joten saamme viettää laatuaikaa yhdessä telkkaria katsoen. Onneksi hän ei ole kovin kipeänä, ja pyrimme ennakoivalla lääkityksellä estämään sen, että hän tulisi kipeäksi.
Mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi, nukuin ihan tosi huonosti - kuten viime aikoina lähes pääsääntöisesti - joten olen lähinnä olla köllötellyt. Tai no, sain minä sentään reippaan viiden kilometrin lenkin käveltyä ihanassa auringonpaisteessa.
Lisäksi juttelin iäkkään naapurini kanssa, kun kävelimme samaa matkaa kauppaan, ja vielä puhelimessa pian 95 vuotta täyttävän ystäväni kanssa, joka valitettavasti on joutunut sairaalaan kaaduttuaan kotonaan palvelutalossa. Molemmat näistä senioreista ovat mieleltään teräviä, ja heidän kanssaan on mukava jutella.
Viime viikolla olin tiistaina salilla, ja treenasin jalkalihaksia. Kuntolenkin kävelin maanantain lisäksi keskiviikkona, ja eilen kävin kaupalla kävellen, ja takaisin tullessa muistin laittaa mittarin päälle, jolloin kuntoilua tuli se 1,5 km. Tämän lisäksi kävelin kokoukseen (n. 1 km) ja takaisin, ja löntystelin koirien kanssa. Tarkoitus on huomenna tai ylihuomenna mennä bussilla kuntosalille, auto kun on siellä pohjoisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti