...olisin mielelläni.
Aloitin kuntosaliharjoittelun vasta muutettuamme Kempeleeseen 2006. Aluksi kävimme puolison kanssa Kempele-hallin salilla, joka on lähellä ja halpa, mutta siellä on surkeat välineet, jotka olivat usein rikki, ja nuoria miehiä kolistelemassa painoja. Kun meillä meni taloudellisesti paremmin, hurahdin Hukkaan, joka lieni Oulun hienoimpia kuntosaleja infrapunasanoineen ja hierovine tuoleineen. Hukassa kävin ryhmätunneilla, mutta pikkuhiljaa innostuin lihaskuntotreenistä eri laitteilla, joita Hukasta löytyi joka lähtöön. Katselin salaa kun joku treenasi, ja kokeilin sitten itse. Mitään opastusta en treeniini saanut.
Kun meidät ulkoistettiin MTV medialta ja elintasomme romahti loppusyksystä 2011, oli pakko luopua myös Hukasta. Runsaan puoli vuotta olin ilman kuntosalia, mutta jatkuvasti jumiutuva selkä vaati treeniä, ja liityin lapsen tanssikoulun viereen avattuun Liikku-kuntosaliin elokuussa 2012. Silloin päätin hommata itselleni kunto-ohjelman, ja tilasin sellaisen Liikun kanssa yhteistyötä tekevältä fysioterapeutilta. Sillä ohjelmalla olenkin porskuttanut sen koommin. Pari vuotta sitten ostin uuden toiselta ohjaajalta, otimme molemmat puolison kanssa uudet ohjelmat samalta tyypiltä, mutta minun ohjelmani keskittyi oikeastaan ihan kokonaan selkä-, niska- ja hartiajuttuihin, joten olen sitten soveltanut sitä.
Monesti salille tultaessa saattaa tuntua siltä, että tänään ei kulje, ja kohta huomaan treenanneeni tunnin hiki hatussa, ja virtaa riittäisi vaikka kuinka. Voisin hyvin treenata parikin tuntia, ja vaikka joka päivä, jos siihen olisi mahdollisuus. Painot ovat vuosien varrella kasvaneet, mutta mitenkään tarkasti en ole kehitystä seurannut. Silloin, kun vaihdoin salia, kun nuorempi tyttäreni alkoi treenata samalla salilla kanssani, pidimme molemmat kirjaa treeneistä. Meillä oli pienet vihkot, joihin kirjasimme treenejämme. Jossain vaiheessa sekin lopahti. Nyt olen yrittänyt vähän vuorotella ylä- ja alavartalon suhteen, ja jos olen juossut tai muuten liikkunut paljon, keskityn enemmän selkään ja käsiin.
Nyt otin podcastit avuksi. Olen jo kauan halunnut kuunnella podcasteja, ja päätin aloittaa kevyesti, Antti Holman Sodomalla. Jaksan selvästi paremmin crosstrainerilla, kun saan kuunnella samalla.
Mietin vain, että olisi kiva seurata edistymistä jotenkin. Ensimmäisen saliohjelmani tekijä, eli tavallaan ensimmäinen PT:ni, sanoi, että vaikka talvella ei voikaan juosta, niin se ei tarkoita sitä, etteikö voisi kehittyä. Ja tokihan minä varmaan kehitynkin, ja ehkä näen sen sitten kun juoksuaika alkaa, mutta jokin kuntotestikin olisi kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti