Kesän lapsi

...mä en tosiaankaan oo. Kesä on aina ollut mulle sellainen vähän tahmainen välivaihe, joka pitää ylittää päästäkseen taas uuteen syksyyn, josta elämä taas alkaa. Mä olen niin syksyihminen.
Tällä kertaa nyt kuitenkin huomaan nauttivani kesästä, ja kuten jo sanoin, odottavani sitä innolla.

Ehkä tämä liittyy osittain siihen, että olen tehnyt tietoisen päätöksen opetella nauttimaan matkasta - oli se sitten juna- tai automatka, tai tämä elämäksi kutsuttu matka. Toisin sanoen, lopettaa se sitku-eläminen.

Tämänhetkinen seesteisyys juuri nyt liittyy siihen, että sain opettajaopintoni valmiiksi. Eli olen nyt muodollisesti pätevä opettaja.

Tänä keväänä juoksuharrastus on jäänyt heikommalle, yhtään kymppiä ei vielä ole alla. Nyt olen isäni luona Auttoisissa, ja olen taas juossut sitä 3,5 km:n "Kievarin lenkkiä" joka ilta. Aika pyörii samassa, se ei ole parantunut. Yhtenä iltana oli vähän vatsavaivoja juostessa, tuntui tosi raskaalta juosta, ja kun pääsin takaisin ja vessaan, maha olikin ihan kuralla. Seuraavana aamuna heräsin työstressin takia jo viideltä, ja siksi myös eilinen lenkki oli tosi tahmainen. Jospa tänään sujuisi paremmin. Sää on suosinut, ei ole ollut liian kuuma. Toukokuussa tuli juostua 7 kertaa, yhteensä 28,8 km, ja tässä kuussa olen nyt jo juossut 5 kertaa, kerran kotona ja neljä lenkkiä täällä. Jos hyvin käy, ehdin Porissa viikonloppuna lenkille.

Tässä keväällä ja alkukesästä on ollut pari viikkoa, kun aktiivisuusprosentti on jäänyt alle sadan viikon keskiarvolla, koska työ on pitänyt kiireisenä. Varmaankin kesällä on paljon työkiireitä, mutta yritän ehtiä liikkumaan niin paljon kuin mahdollista. Ensi viikon olen autoton, joten tulee liikuttua pyörällä runsaammin. Tässä kuussa en vielä ole ehtinyt kuntosalille, joten siinä on ensi viikolla kirittävää.