Kesän saldo

Heinäkuun viimeinen päivä ja good riddance to bad rubbish, kuten yleensä. Heinäkuu on musta vuoden joutavin kuukausi, ja olen aina oikeastaan inhonnut sitä. Välillä on ollut ihan armoton Julyblues, mutta jotenkin olen oppinut lusimaan senkin. This too shall pass, hoen itselleni. Tänä vuonna ei ollut ihan hirevän paha, kun se alkoi häillä Hiidenmaalla ja päättyi Hassisen Koneen keikkaan Tampereella.

Saldo meni silti miinuksille, koska näiden välissä oli ihan hirveästi töitä ja monta stressin takia ihan sikahuonosti nukuttua yötä. Ja karkkia tuli syötyä ja paino nousi. Uskaltauduin vaa'alle, ja siellähän se satanen vilahti, kuin kummitus.

Olen kuitenkin saanut juostua: en sitä kymppiä viikossa, mutta kahdeksaa ja yhdeksää kilometriä. Ja mikä parasta, ei ole ollut kipuja. Joskus saattaa, kuten tänään, kun lähdin lenkille, sattua polveen (vasempaan), mutta se hellittää, kun malttaa hölkötellä riittävän hitaasti. Tänään olikin jalat ihan jumissa, koska eilen tuli mittariin lähes 22 000 askelta, koska oli se kauan - yli 40 vuotta - odotettu Hassisen Koneen keikka. Siellä mulla oli mittarissa jo keikan alkaessa yli 10 000 askelta, kun oltiin päivä riehuttu leirintäalueella koirien kanssa ja pelattu minigolfia ja muuta, ja mietinkin siitä järjettömän kallisarvoisia oluita jonottaessa, että miten jaksan loppuun asti jaloillani - meillä kun ei ollut istumapaikkoja. Mutta eipä mitiä, jaksoin ihan hyvin, musiikki siivitti, ja askelia tuli toinen mokoma. Mutta joo, illalla oli jalat aika muusina ja tänään aika tönkkönä. Mietin, lähdenkö ollenkaan lenkille, mutta päätin sitten lähteä, ja olen iloinen, että lähdin. I can do it.

Nyt alkaa elokuu ja syksy ja uusi elämä taas kerran, Olen isän luona, ja tästä lähtee.

Reissuhommia ja penikkavaivaa

Toissakertaisen lenkin jälkeen, siis muutama päivä sen jälkeen, mulle tuli penikkataudiksi tunnistettu vaiva polven alapuolelle sääreen. Se vaivasi päivän, otin kipulääkettä ja hieroin Voltaren-geeliä, ja seuraavana päivänä (juhannusaattona) pyöräilin siipan kanssa juhannuskokolle ja -oluelle n. 5 km:n päähän Vihiluotoon ja takaisin. Se paransi vaivan.

Valitettavasti juhannuksen jälkeinen viikko oli niin kiireinen - koska me lähdettiin jo torstaina reissuun - etten ehtinyt lenkille. Ja reissu, vaikka se kiva olikin, oli niin kiireinen, etten ehtinyt kuin kerran lenkille. Sen sijaan kyllä tanssin jalkani melkein kipeiksi ihanissa kesähäissä Hiidenmaalla. Fitbit oli tunnistanut sen aerobiseksi harjoitukseksi, mutta vain 15 minuuttia siitä. Sitten maanantaina juoksin kolmisen kilometriä Hiidenmaan Kärdlassa, jossa meidän hotelli oli. Lisäksi kävimme koirien kanssa kävelyillä Hiidenmaalla ja Saarenmaalla, joten olihan sitä muuta aktiviteettia. Joka päivälle, paitsi pisimmille ajopäiville, kertyi reilusti yli 10 000 askelta. Kotimatkalla pysähdyttiin pariksi yöksi isän luo, jossa tehtiin pihahommia niin, että mulla oli jo iltapäivästä lähes 13 000 askelta mittarissa. Sitten unohdinkin sen illaksi laturiin. Siitä huolimatta askelia kertyi sille päivälle 14 691.

Nyt kuitenkin siis harjoitusohjelmaan tuli tauko, mikä harmittaa, kun ei se parin päivän penikkavaivakaan kelpaa tekosyyksi. Ja just nyt on hiukan huono olo, ja pelkään, että siipan vatsatauti on tarttunut muhun. Kaiken kiireen keskellä pidän vapaapäivää, because I'm worth it. Kun meidän lomat ovat reissuja, eivät kotihommat tule tehtyä, eikä se oikein mene levosta. Tarkoitus olisi tänään kuitenkin ensisijaisesti keskittyä itsehuoltoon, eli joogailen ja tanssin ja chillailen vain. Onneksi siippa lähti Lappiin ja vei vaivalloisemman koiron mukanaan, joten voin rauhassa chillata vanhemman koiran ja kissavanhuksen kanssa. He kun eivät hötkyile.

Vaa'alle en ole uskaltautunut, reissussa kun tuli syötyä karkkia ja kaikenlaista herkkua aivan estoitta, sekä pastaa pikaruokina. Ajattelin huomenna kiivetä sille, ja kohdata ikävät tosiasiat. Ennen reissua, kun oli se loppuruuhka töiden kanssa, tuli myös syötyä karkkia. Nyt työlista näyttää taas kiireiseltä, mutta ehkä ei niin kiireiseltä, että tarvitsisi sortua karkkiin. Olin eiliseksi ostanut napostelutomaatteja, mutta enpä muistanut niitä herkuntuskissani illalla, vaan napsin suolakeksejä ja juustoa. Jostain syystä ne napostelutomaatit ja kirsikat ja mandariinit jää aina syömättä, ja mussutan vaan karkkia.

Nyt saan olla kotona kolme viikkoa, ja sitten on edessä Hassisen koneen odotettu keikka Tampereen Ratinalla, ja visiitti isän luo siinä sivussa. Syksyllä on odotettavissa useampiakin viikonloppuja ja jopa viikko yksin kotona, mitä odotan innolla. Mun täytyy myös miettiä, mitä teen opintojeni ja niiden opettajan sijaisuuksien kanssa: lyönkö työkalenterin kiinni heti koulujen alkaessa, vai katselenko ensin, miten kouluvuosi lähtee liikkeelle. Jospa tästäkin heinäkuusta selvittäisiin.

Orjakun satama lauantaina 2.7.2022, jolloin sukulaistyttöni meni naimisiin rakkaansa kanssa,
ja me vieraat saimme juhlia ihania häitä hyvässä kelissä.