Ja samaan aikaan polvet ja lonkka huutaa hoosiannaa, koska mun niveleni eivät kestä sitä painoa, mikä kertyy, kun kuuntelee kehon haluja. Viime kesänä - tai nyt on jo sanottava toissa kesänä - pudotettu paino tulu takaisin, ja nyt en ole saanut sitä pudotettua, vaikka olen ollut yrittävinäni tosissaan. Olen taas jättänyt sipsit ja suklaat ja karkit ja pullat, ja pastan ja perunan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Jotain ihmerohtoa tai kikkakolmosta etsiessä törmäsin ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen blogiin Pronutrionist, jossa Laatikainen mainitsee karppaamisen olevan astetta tehokkaampi laihdutuskeino (linkki). Minähän aikoinaan karppasin, ja laihduinkin 8 kg, mutta sen jälkeen sairastuin reumaan ja lihoin 20 kg. Ja silloin söin lihaa. Nyt pitäisi karpata kasviruoalla, ja se onkin jo vaikeampaa. On tosi vaikea saada syötyä niin paljon, ettei tulisi nälkä. Ja koska silloin aikoinaan mulla oli isona ongelmana ummetus, ja nyt sitä on muutenkin koko ajan tämän istumatyön takia, en halua jättää kaikkea kuitua enkä aamupuuroani.
Nyt olen ehkä parin viikon ajan noudattanut seuraavanlaista ruokavaliota:
- Aamulla puuro voisilmällä (ja teetä hunajalla ja kahvia sekä vitamiinipore)
- Välipalaksi rahkajugurttia ja mustikoita ja tilkka päärynä- tai omenasosetta
- Lounaaksi tonnikalasaatti tai jokin kasviproteiinipihvi ja sekavihanneksia ja salaattia
- Välipalaksi iltapäivällä kahvi ja hapankorppuja oivariinilla
- Päivälliseksi samaa ruokaa kuin muut, mutta ilman perunaa tai pastaa
- Iltapalaksi rahkajugurttia ja muromysliä
- Nukkumaan mennessä mukillinen rooibosteetä hunajalla
Siis olen yrittänyt. Yhtenä päivänä oli päivälliseksi pizzaa, kun en itse ehtinyt kokkailemaan. Yritän välttää vehnää muutenkin, koska mahani menee hiukan sekaisin siitä. Viikonlopuksi ostin karkkipussin, koska ryydytti. Välillä otan kahvin kanssa tummaa suklaata. Sunnuntaina oli kokous ja marjapiirakkaa. Tulos: +-0.
Omena päivässä -dieetti on jotain, jonka kehitin keväällä. Se tarkoittaa sitä, että syön kaiken muun ohessa omenan joka päivä, vanhaan kunnon "omena päivässä pitää lääkärin loitolla" -hengessä. Ja omenoita on, ostin taas uusiakin, mutta kun en koskaan muista syödä niitä. Mikä onkin mun laihduttamiseni suurin kompastuskivi: minä en muista syödä riittävän usein, jotta ei tulisi nälkä ja mielihaluja. Periaatteessa syön ihan hyvin ja terveellisesti, mutta aina illalla tulee kauhea napostelun tarve, ja siihen ei pikkuporkkanat auta. On saatava hiilareita. Nyt olen saanut suunnattua himoni hapankorppuun, mutta eipä sekään ole ilmeisesti hyvä, kun ei kerran tuloksia synny.
Oikeasti tarvitsisin tässä ohjausta, mutta siihen ei ole rahaa. Pitäisi pitää ruokapäiväkirjaa, mutta siihen ei riitä rahkeet (aika ja muisti, lähinnä).
Ja se kehopositiivisuus: What a load of bullshit. Ymmärrän, että itseään pitää rakastaa eikä ruoskia, ja että kaikki ovat arvokkaita sellaisena kuin ovat, mutta miksi pitäisi hyväksyä status quo, jos se tila on epäterve? Ylipaino on epäterveellistä. Kun näen valtavan lihavia ihmisiä, ajattelen aina, että jestas, mikä rasite nivelille. Kun mullakin se elopaino tuntuu nivelissä, vaikka pituuteni takia en edes näytä mitenkään hirveän ylipainoiselta. Vaikka olenkin. Muut saavat mun puolesta olla mitä haluavat - ei tulisi mieleenkään bodysheimata ketään - mutta minä en aio suhtautua positiivisesti oman kehoni ylikiloihin, vaan taistelen niitä vastaan hautaan asti. En minä nuoruutta tavoittele, mutta en halua olla liikuntakyvytön vanhus 75-vuotiaana.
