...kirjoitan postauksen heinäkuun loputtua. Good riddance, I say.
Aiheena voisi olla tässä vaihdevuodet eili manopaussi. Näin TikTokin, jossa nainen puhui perimenopaussista ja siitä, millaisia kaikenlaisia oireita siinä on, ja yksi niistä oli loputon väsymys. Minähän olen jo menopaussissa, joten peri-sellaisesta ei ole kyse, mutta loputtoman väsynyt mä kyllä koen olevani. Tuntuu, etten saa oikein mitään nykyään aikaiseksi. Kaikki hommat, jota aion tehdä, jää tekemättä - varsinkin jos on töitä. Olen tainnut aiemminkin mainita siitä, että mulla työt tuntuu halvauttavan koko muun elämän. Jos vaan on deadline jossain huuhaamassa, en pysty tekemään mitään muuta. Varsinainen kalmalinjan kummitus.
Mutta siitä menopaussista. Ajattelin, että olen päässyt vähällä, kun on vaan vähän kuumia aaltoja silloin tällöin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Ei häiritsevästi. Joskus on unettomuutta, mutta sitä nyt on ollut aina. Mutta ehkä tämä saamattomuus on osa sitä. Niin, paljonhan mä silti teen ja saan aikaiseksi. Enemmän kuin moni muu. Mutta en niin paljon, kuin haluaisin.
Just nyt on ehkä erityisen apea olo, sillä me ollaan huomenna menossa tapaamaan ystävää/sukulaista, joka on saattohoidossa. Eli me tapaamme hänet huomenna viimeisen kerran. Minun ikäiseni nainen, joka kuolee syöpään. Jota tosin on sairastanut jo toistakymmentä vuotta, joten on tätä osattu odottaa, mutta eihän se surua vähennä.
Olin viime viikolla pari päivää "lukulomalla" Rokualla, ja siinä sivussa liikutin itseäni: kävin 3,2 km:n juoksulenkillä ja jumppasin altaassa 45 minuuttia ja sen päälle uin 500 metriä. Seuraavana päivänä treenasin 45 minuuttia salilla ja sitten pulahdin vielä lampeen. Viime viikolla tulikin käytyä peräti kolmesti salilla, ja ehkä siitä johtuen paino nousi taas. Nyt on oltava tarkkana syömisten suhteen. Tänään pyöräilin taas Ouluun ja takaisin: kävin katsomassa tyttären kanssa tälle uutta asuntoa, ja hän saikin sen heti!
 |
| Kummitus, jolla on tyhjä paperi käsissään. "Kalmalinjan kummitus" |
