Elokuu olikin sitten tänä vuonna stressikuukausi. Meille tuli iso urakka, ja lisäksi tässä on ollut muuta stressiä, ja vielä tyttären muutto. Kun kerroin siitä Cambridge-valmentajalleni, hän oli hyvin ymmärtäväinen, kuten yleensä, ja sanoi, että on oikeastaan ihme, etten ole lihonut tämän kaiken keskellä enempää. Niin, paino ei tosiaankaan ollut pudonnut niin kuin piti. Eihän tämä homma tosiaankaan etene niin kuin piti, vaikka kuinka olen yrittävinäni. Kun koko ajan on jotain. Valmentaja sanoi, että pitäisi opetella ajattelemaan se niin, että juuri tämä on sitä elämää, ne kaikki poikkeukset. Tää liittyy siihen, mitä olen yrittänyt tässä myös opiskelun suhteen sisäistää: mulle on hankala hahmottaa asioita, joissa ei ole selkeitä rakenteita tai rajoja. Pitäisi opetella tekemään jotain ajatuskarttoja tai jotain. Siksi mun on hankala hahmottaa myöskään omaa elämääni, kun se ei kulje aikataulussaan eikä oikeassa järjestyksessä. Sellainen maailma on nykyään. Työn suhteen olen oppinut luovimaan, mutta edelleen tuntuu siltä, että säännöllinen työaika ja säännöllinen työ sopis mulle paremmin. No, edessä on parin viikon sijaisuus koulussa, jolloin löytyy aikatauluakin. Sitä ennen on kuitenkin taas miljoona ja tuhat hommaa iloisesti sotkussa ja sekaisin hahmotettavana ja hoidettavana.
Mainittavia treenihommia on se, että kävin alkukuusta useammalla lenkillä, joista pari isän luona Auttoisissa, ja sitten, kun riitelin isän kanssa (yksi niistä stressiaiheista), ja päädyin Tampereelle, yksi siellä. Juoksin Rautatieasemalta Sorsapuiston läpi Kalevankankaan hautausmaalle katsomaan Juicen hautaa ja punaisten muistomerkkiä ja sieltä Liisanpuistoon, Kalevan kirkon ympäri. En ollut tajunnut, että puisto, jonka vieressä rakas Liisa-tätini asui, on nimeltään Liisanpuisto. Nyt puistoon on suunnitteilla luonnonniitty, mikä lisää sen lumoa ennestään. Siitä tuli ihan kiva, 4,5 km:n lenkki. Tampereella oli silloin tosi lämmin, lähes trooppinen ilta, ja puistoissa oli paljon opiskelijoita, ilmeisesti fuksiaisissa, ja iloinen meininki. Kuin olisi ollut jossain etelän lomakohteessa.
Yhteensä kilometrejä elokuussa tuli 22. Loppukuusta ei juurikaan, koska oli se työsuma. Salilla tuli käytyä kerran, puolisen tuntia. Puoliso hankki myös salikortin, joten varmaan tässä mennään nyt vähän enemmän. Jumppaaminen on jäänyt myös vähemmälle, ja tämän päivän ohjelmassa onkin jumppa ja imuroiminen (ja pyykinpesu) eikä juuri muuta. Tämän enempää en tässä koneen ääressä aio istua.
 |
| Kalevan kirkko Tampereen Liisanpuistossa iltavalaistuksessa 15.8.2023 |
