Punnituspäivä

Tapaaminen valmentajan kanssa oli aamutuimaan, joten ovelana jätin puuron syömättä ennen sitä. Valitettavasti paino ei ole pudonnut, mutta kuulemma rasvaprosentti on, eli painossa on paljon nestettä. Ihan kiva. Tiesinhän minä sen itsekin. Kotivaaka kerkesi jo näyttää 96,7, mutta tänään se oli 97,6. Isän luona tuli mussutettua kakkua ja ties mitä, ja sitten oli viime torstaina Helsingin-matka, jolloin syötiin ravintoloissa ja kahviloissa, ja tulihan niitä herkkuja mussutettua. Tämä oli tiedossakin. Nyt seuraavat kaksi viikkoa mennään tiukalla linjalla - mitä nyt yhdet pikkujoulut sattuu matkan varrelle.

Kertaakaan en ole ehtinyt vielä kuntolenkille, ja salillakin vain pyörähdin. Aika menee kaikkeen muuhun kuin työntekoon, en oikein edes tiedä, mihin kaikkeen. Haahuilemiseen. Tänään pitäisi paukuttaa kaksi jaksoa, koska en eilen ja toissapäivänä tehnyt juuri yhtään töitä.

Jospa tämä tästä.

Upsansaa

Ekalla viikolla lähti kaksi kiloa. Tästä toisesta en tiedä, kun olen isän luona, ja täällä vaaka perinteisesti valehtelee, mutta kävin sillä aamiaisen jälkeen tänään, ja se näytti peräti neljää kiloa. Mutta kuten sanoin, se valehtelee. Siis näyttää toisin kuin kotivaaka, enkä käynyt heti tultuani, joten en voi verrata.

Täällä olen tehnyt niin, että olen syönyt Cambridge-puuron, lounaaksi kahvin kanssa voileivän, jossa Floraa, juustoa ja tomaattia ruisleivällä sekä kakkupalan, välipalaksi hedelmää tai Cambridge-patukkaa, päivälliseksi keittoa ja näkkileipää, ja iltapalaksi Cambridge-smoothien. Ajattelin, etten laihdu täällä - tai siis laihduta, koska sitä minä teen - koska syön isän kanssa normaaliruokaa. Mutta tuntuu kuin niissä Cambridge-ruuissa olisi jotain, mikä kiihdyttää aineenvaihduntaa.

Julistin jo somessa (joka nykyisin mulla on Mastodon), että olen laihdutuskuurilla. Nimenomaan siis kuurilla. En minä aio ryhtyä elämään Cambridge-elämää, eli tämä ei ole elintapamuutos. Elintapamuutos on tehty jo aiemmin. Se on sitä, kun sanon ei töille ja pidän huolen siitä, että on vapaa-aikaa eikä ole stressiä. Yksi laihduttava tekijä täällä isän luona sen säännöllisen ruokarytmin lisäksi voi olla se, että nukun täällä aina paljon. Tosi paljon.

Mä katson iltaisin TikTok-videoita, ja erityisesti erilaisia jumppa- ja tanssivideoita. Mä ihastelen huikeita akrobaattitemppuja, ja unelmoin, että pystyisin itsekin jonain päivänä sellaiseen. Kaikki ohjeet siellä vaan on sellaisia, että tee sata näitä päivittäin, niin sillä lähtee. Joo, tekisinhän minä, jos ei olis elämässä paljon muutakin tekemistä. Vaan kaipa se on priorisoinnista kiinni. Mutta jos teen sata vatsalihasliikettä päivässä, niin pitäähän mun tehdä muitakin liikkeitä. Pitää treenata kokonaisvaltaisesti. Täällähän mä en pääse päivittäin siihen 10 000 askeleeseen juuri koskaan (paitsi eilen pääsin, kun kävin kahdella lenkillä), ja nyt en ole päässyt edes juoksemaan, koska on ollut pakkasta ja lunta ja liukkaat tiet, joilla olen sitten kävellyt.

Päätin palata vanhaan haasteeseeni, joka löytyy tästä postauksesta "Kuntotestausta" vuodelta 2020, ja se haastehan on, että seuraavaan juoksukauteen mennessä kävelen sen kaksi kilsaa aikaan 18 min 30 sekuntia. 21 minuuttia meni tänään. Olen varma, että mulla on kunto kohonnut, ja että se onnistuu.

Mutta joo, jos tällä tavalla paino putoaa, niin se on helppoa. Luulenpa vaan, että se ei kovin pitkään jatku näin helppona. Jos arvioi sen perusteella, että on nälkä, niin sitäkin on.

Ja niin, juoksukausi taisi päättyä, kun täällä tosiaan on lunta ja jäätä ja pakkasta, ja tiet ovat liian liukkaat juoksemiseen. Mutta sen sijaan olet tehnyt tosi reippaita kävelylenkkejä. Olin toivonut pääseväni vielä juoksemaan, kamat on mukana, mutta eipä voi nyt mitään.

Day four

Dear diary,

Cambridge-kuurin neljäs päivä on lopuillaan. Piti aloittaa maanantaina, mutta viikonlopuksi aikomani palsternakka-inkiväärikeitto epäonnistui surkeasti (mikä on sikäli outoa, että mun keitokseni eivät koskaan epäonnistu, mutta tässä olikin aineksina valmiiksi pilkotut ja valikoidut ainekset, ja mukana oli jotain - mahdollisesti sitruunaruohoa - joka ei pehmennyt keitettäessä, vaan hajosi sellaisiksi karvoiksi tai ruodoiksi keittoon, mikä teki siitä mahdotonta syödä, eikä makukaan ollut kummoinen) joten aloittelinkin jo sunnuntaina spagetti bolognesella, joka oli yllättävän hyvää. Maanantaiksi tulikin sitten sijaisuus, joka jatkui tiistaille, ja siihen kuului ruokavalvonta, joten tietysti söin koulussa. Maanantaina lisäksi päätimme sitten tehdä nugetit, jotka olisivat menneet vanhaksi, ja tein siihen kaveriksi kukkakaalimuusia pakastekukkakaalista, kun muuta ei löytynyt. Kukkakaali oli jo vähän vanhentunutta, mutta siitä tuli ihan hyvä muusi. Tulipa sekin kokeiltua.

Eli ihan pelkällä Cambridgella en ole toistaiseksi selvinnyt, mutta olen nyt opetellut juomaan reilusti ja olen keventänyt kunnolla. Eli syön nyt aamulla puuron, johon sekoitan mustikoita ja kuituvalmistetta ja leseitä. Ja niin, juon aamuteen hunajan ja rasvattoman maidon kanssa, kuten ennenkin, sekä kahvin kauramaidon kera. Sitten syön lounaan - kotona ollessa se on pari ruisleipää hummuksen ja kurkkuviipaleiden kera, ja jälkiruoaksi kahvi kauramaidon kera ja 1/3 patukkaa. Sitten iltapäivällä toinen kahvi ja toinen pala patukkaa. Päivälliseksi Cambridge-ateria sekä kahvi & patukanpala. Iltapalaksi sitten smoothie. Ja niin, nyt söin mandariinin. Hommasin Sunwic-kuituvalmistetta, kun sitä luontaistuotekaupassa suositeltiin, ja kun tajusin, että tässä on melkoinen ummetuksen riski.

Ajattelin, etten ala sille pelkälle Cambridgelle kuitenkaan, jotta ei käy huonosti terveyden kanssa. Olen juuri päässyt eroon lääkityksestä, enkä halua nyt ottaa turhaa riskiä sen kanssa. En reuman suhteen, enkä peräaukkovaivojeni suhteen, eli sitä ummetusta. Jos tällä menetelmällä ei ala tapahtua mitään, niin tehdään sitten radikaalimpia muutoksia.

Lisäksi edessä on lähiaikoina lisää kaikenlaisia muuttujia: jo lauantaina on kokous ravintolassa ruokineen ja illalla perheen pikkujoulu tortilla-aterioineen, ja ensi viikolla menen isän luo, jossa en kuitenkaan voisi pelkällä Cambridgella olla. Ja sitten pikainen visiitti Helsinkiin. Jos sen viikon jälkeen ei mitään ole tapahtunut, tiputan kaiken ylimääräisen pois.

Cambridge

Hellurei ja heikoille jäille. Tänään on sellainen päivä, että piti aamulla lähettää parikin peukunpitämispyyntöä universumiin. Toinen liittyy tyttäreen ja hänen onnellisuuteensa, joten ei siitä sen enempää - paitsi niitä peukkuja edelleen - mutta toinen liittyi minuun ja jänskätti kummasti, eli tämä Cambridge.

Varasin ajan jo runsas viikko sitten, enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Mutta valmentaja oli niin energinen, että päädyin virran vietäväksi ja otin hältä lyhytohjelman, eräänlaisen pikapaketin, vaikka olin ajatellut ottavani rauhallisesti. Toisaalta, tälläpä nyt sitten selviää, jaksanko tällaista, ja tällä pääsee sitten alkuun. Se kai tässä on ideana.

Mutta ajattelin nyt kuitenkin tehdä itselleni selväksi syyt, miksi tähän hommaan lähden.

1) Mä painan liikaa. Paino rasittaa mun niveliä ja paino rasittaa mun pyörääni (joudun jatkuvasti pumppaamaan renkaita) ja noin yleisesti ottaen paino rasittaa kaikkea mahdollista: tuoleja, sänkyä, saunan lauteita, you name it. Ja mua itseäni: sata kiloa elävää lihaa on hiton raskasta kantaa tai nostaa.

2) Mä olen lihava. Mitkään kivat vaatteet ei mahdu mulle, tai sitten niiden pitää olla niin isokokoisia, että ne näyttää puolijoukkueteltalta. Kun mä kerron ihmisille - harvoille ja valituille, tietysti - miten paljon mä painan, ne sanoo, etten mä näytä siltä. Enkä näytäkään. Mä näytän vähän tukevalta, mutten mitenkään lihavalta, koska olen näin pitkä. Mutta lihava mä olen. Mua ärsyttää, kun maha on tiellä jumpatessa.

3) Mun terveys. Mä olen kohtuullisen terve, mun ylipaino ei vielä vaikuta mun terveyteeni, mutta tiedän, että tämä ei ole tervettä. Mulla on sisällä viskeraalista rasvaa, joka haittaa mun sisäelinten toimintaa.

4) Mun ulkonäkö. Vaikuttaa ehkä tekopyhältä panna ulkonäkö tänne viimeiseksi, mutta vaikka inhoan läskejäni, ja vaikka pääsisin niistä eroon, niin en usko, että se vaikuttaa hirveästi siihen, miten suhtaudun ulkonäkööni. Luultavasti inhoan sitä silti. Mutta ehkä vähän vähemmän. Mä olen aina ollut iso ja kömpelö, ja inhonnut sitä. Mä olen jo keski-ikäinen eukko, mua ei kuitenkaan kukaan katso sen enempää, olin minä laiha tai lihava.

Ennen kaikkea mä haluan päästä liikkumaan kevyemmin, ilman, että täytyy koko ajan ottaa paino ja nämä löllyvät läskit huomioon.

Homma menee nyt niin, että aloitan maanantaina sen ohjelman, jossa syön neljä Cambridge-ruokaa päivässä enkä muuta. Sen verran meinaan huijata, että juon teeni ja kahvini kalorillisina, kuten tähänkin asti. Ruokien lisäksi pitää juoda kolme litraa kaloritonta nestettä. Lasken ne kahvit ja teet samaan. Viikon kuluttua on seuraava tapaaminen. Ensimmäiset päivät ovat kuulemma kuin paastoaisi.

Katsotaan, kuin äijän käy.