Lomasen jälkimainingeissa

Vietimme puolison kanssa pienen lomasen Rokualla: minä siis lomailin, siippa oli töissä. Menimme sinne perjantaina koirien kanssa, ja siippa kävi hiihtämässä, minä lenkitin koirat lammen ympäri, eli kaksi kertaa 1,5 km. Sitten kävimme kylpylässä, jossa keksimme lopulta - tämä oli siis jo kai neljäs kerta, kun olimme Rokualla - että allas, jossa on vesiliukumäki, ei olekaan varsinaisesti lasten allas, vaan että sen toinen pää on syvempi ja siellä on vesijumppapiste, eli sellainen näyttö, josta saa itse valita oman vesijumpan. En tiedä, onko olemassa jotain liikkunnanedistämis- tai kansanterveystyön palkintoa, mutta jos olisi, sellainen pitäisi ihan ehdottomasti myöntää niiden vesijumppanäyttöjen kehittelijälle.

Rokuan nettisivuilla sanottiin, että iso allas ja kylmäallas avautuisivat vasta lauantaina, joten oli kiva ylläri, että ne olivat jo perjantaina auki, ja saimme kokea koko kokemuksen. Myös Rokuan loistavan höyrysaunan, jota olen tainnut tässä blogissa hehkuttaa aiemminkin. Juuri sopiva lämpötila, juuri sopivasti höyryä, aivan ihana. Nytkin sain lojua kaikessa rauhassa siellä. Tosin sulkemisaika oli käsillä, joten siksi pidin vähän kiirettä, ja vähänkö harmitti, kun pukuhuoneeseen päästyäni huomasin kellon olevan vasta varttia vaille.

Lauantaina keskityin edistämään opintojani sillä aikaa, kun siippani teki töitään. Kävin toki välillä lenkittämässä koirat lammen ympäri ja piipahdin kahvilla aulassa, sekä erään vaateliikkeen pop-up-myymälässä, mikä - sivumennen sanoen - oli pettymys. Huonolaatuisia ja kalliita vaatteita. Olen nähnyt ko. liikkeen mainoksia somessa ja kuolannut niitä, ja olivathan ne kivan näköisiä, mutta laatu oli samaa, mitä löytyy parilla eurolla etelän turistirannoilta. Eipä tarvitse kuolata niidenkään perään enää. Kun siippa palasi, lähdimme taas kylpylään.

Sunnuntain pyhitin sitten kuntoilulle. Kun siippa oli lähtenyt töihinsä, läksin kuntosalille, jossa treenasin runsaan tunnin. Maha oli vielä niin täynnä aamiaisesta, että core jäi treenaamatta. Kun on vieraalla kuntosalilla, tulee treenattua vähän eri lihasryhmiä kuin yleensä, mikä on hyvä juttu. Olin ajatellut syödä lounasta kuntosalin jälkeen, mutta edelleen maha oli liian täynnä, joten päätin lähteä saman tien kylpylään, jossa sitten vesijumppasin noin 40 minuuttia, vesijuoksin noin 25 minuuttia ja uin 500 metriä. Lopulta lilluin hierovien suihkujen käsiteltävänä ja ramppasin kylmävesialtaassa niin, että lopulta saatoin jopa viipyä hetken siellä. Kunhan palaan seuraavalta reissultani, niin täytyy kyllä lopultakin ottaa ja mennä sinne avantoon, josta olen haaveillut jo vuosia. Nyt kun keksin, että kun piipahtaa monta kertaa peräkkäin, keho tottuu siihen.

Olin kylpylässä yhteensä kaksi ja puoli tuntia. Vesijuoksin vastukset jalassa ja sauvat kädessä, ja välillä vähän jumppasin niiden kanssa, joten sekin oli tosi kovaa treeniä. Sen kaiken treenaamisen jälkeen piti vielä lenkittää taas koirat, vaikka jalat olivat makaroonina. Illlalla menin uudestaan salille, kun siippa oli palannut töistään ja käynyt hiihtämässä, ja tarkoituksena oli treenata corea, mutta koska siippa on yhä leikkaustoipilas, emme viipyneet salilla niin kauan, että olisin ehtinyt siihen asti. Tein vain käsipainoilla omat niska-hartialiikkeeni ja vähän venyttelin matolla. Se onkin ongelmana aina siipan kanssa treenatessa: hän ei malta koskaan treenata riittävän pitkään. Minä voisin hyvin olla parikin tuntia salilla, hän ei.

Seurauksena kovasta treenistä oli tietenkin sitten se, että lonkka kipeytyi. Onneksi lääkäri uusi reseptini tänään, ja nyt on taas täysi satsi panacodia, joten yöunet ovat taatut. Mulle tulee aina syntinen olo, kun haen panacodit apteekista, vaikka se ei kai ole oikeasti mikään vahva kipulääke edes. Kuten Ellips sanoo: "Tänään on namipäivä, pääsen lomalle / Hetkeksi aivoista pamipalmun oksalle". Olispa pamia.

Tai no ei. Tai olispa. Välillä haluttaisi kadota todellisuudesta. Nykyisin kun en edes juo viinaa, ei pääse todellisuutta pakoon. No, ehkä TikTokia katsoessa. Unessa pääsee pois, ja uneen pääsee panacodilla, jos lonkkasärky estää sen. Nyt, kun on liukasta, lonkka on kipeytynyt vähän väliä, ja valitettavasti hotellin sängyt eivät olleet yhtä hyvät kuin kotona.

Kevättä ilmassa

Alkuvuotta on leimannut stressi, ja siksi pelkäsin, että paino päässyt nousemaan, koska - tunnustan - on tullut herkuteltua kaiken stressin keskellä. Onneksi niin ei ole käynyt, se oli tänään punnituksessa alimmillaan, ja rasvaprosentti on pienentynyt 48:sta 44:een. Taitaa koirien ahkera kävelyttäminen näkyä. Siipan leikkauksesta on jo neljä viikkoa, ja hän on onneksi jo ottanut hoitaakseen aamukävelyt, mutta viimeiset viisi päivää olen ollut yksin, joten olen joutunut hoitamaan taas nekin.

Eniten stressaavat tekemättömät hommat, ja siksi hoitelin viikonloppuna muutaman rästissä olevan jutun pois. Vielä niitä on things to do -listalla rutkasti, ja koska talouden rahatilanne on heikko, töitäkin pitäisi paiskia.

Olen siis ollut nyt muutaman päivän vapaalla, ja täytyy sanoa, että tarpeeseen tuli. Tämä on nyt "opintovapaata", mutta vietin kyllä pari päivää ihan vaan vapaalla, ja olinkin tosi väsynyt. "Vapaalla" tarkoittaa tässä siivoten huushollia ja hoitaen perheen elukat. Ja kävin minä sentään salillakin, ekan kerran sitten tammikuun alun. Toissa viikolla kävin uimahallissa oikein pitkän kaavan kautta, ja ai, että teki gutaa. Ensi viikonloppuna suuntaamme siipan ja koiruuksien kanssa Rokualle, ja saan siellä lillua kaikessa rauhassa, kun siippa on töissä.

Askelia on neljän viikon aikana tullut keskimäärin 12 912 per päivä. Hikilenkkejä en ole ehtinyt tekemään kuin kolme, ja kerran olin salilla ja kerran uimahallissa. Tai no, olin toisenkin kerran, mutta sitä ei lasketa liikunnaksi. Lisäksi olen kotona jumppaillut ja tehnyt niitä liikkuvuusharjoitteita.

Tämän päiväinen Cambridge-valmennus antoi toivoa (tänään oli muutenkin onni myötäinen), että kyllä tämä vielä tästä. Tärkeintä on, kuten valmentajani Sanna sanoi, että paino ei ole stressistä huolimatta noussut, ja Sanna muistutti myös, että usein se putoaa portaittain. Että nyt ollaan jumitettu samassa, mutta kun stressi hellittää, se voi pudota yhtäkkiä paljonkin.