Juoksukauden alku ja treeniohjelma 2022

Intouduin kuuntelemaan Hesarin juoksukoulua ja laatimaan itselleni treeniohjelmaa. No hei, Naisten kymppiin on alle kuukausi aikaa. Ohjelmani on seuraavanlainen:

Teen kerran viikossa intervallitreenin, eli: 

• Lämmittely
• 4 min. juoksua, 1 kävelyä
• 6 min. juoksua, 1 kävelyä
• 8 min. juoksua, 2 kävelyä (x2=44 min)
• loppuverryttely + venytys

Lisäksi juoksen joka viikko pidemmän lenkin, ja kävelen pitkän lenkin. Ja lisäksi kuntosali ja uinti.

Noh.

Viime viikko oli vajaa, koska pääsiäinen, ja viikonloppuna olin SPR:n ea1-kurssilla. Maanantaina, kun työt hellittivät (ja piti alkaa vapaa), olin ihan puhki, enkä jaksanut mitään. Viime viikolla siis tein intervallitreenin ja sauvakävelin 6 km lenkin. Samoin muuten pääsiäisenä Ivalossa kävelin 6 km. Tiistaina siivosin nuoremman tyttären kämpän, ja se tietysti tavallaan kyllä kävi treenistä, koska siinä meni neljä tuntia, joista kaksi meni tiskaamiseen ja hänen pikkuruisen keittokomeronsa siivoamiseen. Jalat olivat ihan kipeät sen jälkeen. Keskiviikko meni töiden merkeissä ja kokoustaessa: korkkasin sentää pyöräilykauden kun lopultakin sain fillarini huollatettua, ja pyöräilin sen kilometrin kokoukseen. Jihaa.

Tänään olisi nyt tarkoitus heittää lenkki. Ja huomenna menen salille. Ja sunnuntaina sitten joko intervallitreeni tai pitkä lenkki, kelistä riippuen. Tältä viikolta jää nyt joku ohjelmasta pois, mutta toisaalta ohjelmassa on paljon siivoamista ja pihahommia, joten ehkä ne korvaavat sen pitkän lenkin.

Lisäksi olen ollut sokerittomalla nyt kahdeksan päivää. Tarkemmin sanottuna pidän lisätyn sokerin määrän alle 20 grammassa, eli 5 tl per päivä. Toisin sanoen, en vältä luonnostaan makeita juttuja, kuten hedelmiä tai mämmiä, jota kauhoin sisääni kuin Mietaa viime viikolla, kun vierottauduin sokerista (jota oli tullut pääsiäisenä syötyä). Taktiikkana oli, että söin niin paljon kuin napa veti niin, ettei tehnyt mieli makeaa. Päivän sokeriannokseen kuuluu kaksi teelusikallista hunajaa (yritän vähentää sitäkin koko ajan) teessä ja kaksi palaa suklaata.

Painohan ei ole pudonnut yhtään, pikemminkin vain noussut pääsiäisen mässäilyn seurauksena. Eikä vieroituskuuri auttanut, kun tuli sitä mämmiä (kuohukerman kera) ahmittua.

Kyllähän minä tiedän, millä se paino lähtee, ja että se lähtee tuskallisen hitaasti.

Olen opiskellut tätä painonpudotusta jo toistakymmentä vuotta, nyt viimeksi Muutos-ohjelman myötä, ja se on tullut selväksi, että keho ei halua pudottaa painoa. Se pitää kynsin ja hampain kiinni saavutetuista kiloista. Toisaalta, muutenkin ihmisen sekä fyysinen että psyykkinen keho pyrkii kaikin voimin säilyttämään status quon: se ei pidä muutoksista. Meidän hermostomme vastustaa muutoksia ja pyrkii aina käyttämään samoja ratoja, jos vain sen antaa tehdä niin. Tapojen muuttaminen on valtavan työlästä. Ja vaikka monesti puhutaankin, ettei tahdonvoimalla ole niin suurta merkitystä, niin kyllä sillä on: kuten esimerkiksi Pertti Mustajoki on sanonut, nykyaikana ruokaa ja herkkuja on tarjolla ja tyrkytetään määrättömästi koko ajan. Niitä on todella vaikea vastustaa, kun samaa aikaa oma keho vaatii lisää. On kyettävä vastustamaan sekä ympäristöä että omaa kehoa.

Ottaa päähän ihmiset, jotka sanovat, että pitää vain kuunnella omaa kehoa ja syödä niin kuin se haluaa. Jos tekisin niin kuin kehoni haluaa, mässäisin sipsejä ja karkkeja koko ajan. Minä rakastan sipsejä ja karkkia. Syominen - noin ylipäätään - on ihanaa. Olen herkkuperse ja kulinaristi. Rakastan hyvää ruokaa ja rakastan herkkuja. Yritä siinä nyt sitten laihduttaa, saatana.

Sanotaan myös, että mässilynhalun taustalla on henkisiä syitä, ja varmasti niin onkin. Taustalla on tyydyttämättömiä tarpeita ja ties mitä muuta. Mutta kas, kun kaikkea ei voi saada. Jos ei saa riittävää tyydytystä työstään tai ihmissuhteistaan, niin voi voi: minkäs teet? Stressistä pitäisi päästä eroon, mutta entä jos elämässä on stressaavia asioita - kuten vaikka krooninen rahapula tai hankalia läheisiä - niin minkä sille voi?

Liikunnalla ei painoa saa putoamaan, mutta lähden silti sinne lenkille nyt.

Talvesta kevääseen

Työ on täyttänyt elämän, ja siinä sivussa myös opiskelu, enkä ole ehtinyt päivittelemään blogia.

Tilanne lonkkavaivan osalta on se, että se tavallaan parantui, eli pysyy kurissa ja varmaan paranisi kokonaan, jos vaan muistaisin/viitsisin/ehtisin voimistella. Juuri nyt se taas muistuttaa olemassaolostaan, ja siksi juuri nyt on vakaa aikomus tänä iltana jumpata.

Yksi iso syy siihen, miksi en ole joogannut/voimistellut viime aikoina on se, että siipalla menee niin myöhään iltaisin, etten enää jaksa sen jälkeen mennä, ja jos yritän joogata, kun hän on jalkeilla ja iltapuuhissaan, en pysty keskittymään. Sain joululahjaksi kauan kaivatun hulavanteen, ja opin jopa pyörittämään sitä, mutta kuten kaikki, mihin ryhdyn, sekin harrastus hyytyi. Odotan kesää ja sitä, kun pääsee kuistille pyörittämään. Nykyisellään vanteen pyöritys kun vaatii aina järjestelyä, etteivät huonekalut ja kukkaruukut hajoa, eivätkä koirat saa siitä päähänsä.

Ja noin muutenkin, kuin kuuta nousevaa, odotan sitä, että tämä monta kuukautta jatkunut työsuma hellittää, ja saan keskittyä omaan napaani. Olen yrittänyt vuoden alusta asti vähentää työmäärää, mutta jotenkin sitä vaan on kertynyt koko ajan niin, etten ole ehtinyt henkeä vetämään. Tarkoitus oli hakeutua opettajan sijaiseksi, mutta Suvivirsi ehtii kyllä tulla vastaan jo ennen kuin tänä keväänä pääsen sijaistamaan.

Ja siinä sivussa kilot ovat kertyneet. Olen jotenkuten onnistunut kuuntelemaan Muutos-luentoni, mutta pelkkä kuunteleminen ei laihduta. Pikkuhiljaa työsuman vaan jatkuessa kaikki hyvät päätökset kariutuivat ja päädyin taas syömään ensin suklaata ja sitten karkkia.

Mutta joo. Laitetaanpa tänne liikuntatilastoja:

Viimeksi olen juossut syyskuussa, kuten syyskuun päivityksessä 11.9. uhosin. Huawein tilastojen mukaan juoksin silloin kolme kertaa Kievarin lenkin, eli 3,5 km, ja kerran kaksi kilometriä. Huaweista puheen ollen, se on siirtynyt eläkkeelle. Hommasin äskettäin Fitbit Charge 4:n, ja olen tyytyväinen, vaikka en ihan kunnolla osaa sitä vielä käyttää. Kaipaan Huaweista ainoastaan sen "etsi puhelin" -toimintoa. Fitbitissä on hyvää erityisesti se, että se huomauttelee, jos ei ota tunnissa tiettyä määrää askelia, jolloin aktiivisuus ei ole mitenkään tulkinnanvaraista, kuten Huaweissa saattoi olla. Toinen erityisen hyvä juttu on se, että siihen saa sovelluksen myös tietokoneelle, kuten Polar Loopissa sai, joten tiedot on helppo koota.

Kuntosalilla olen käynyt kerran tai kaksi kertaa kuussa. Sitäkin on tarkoitus lisätä, kunhan työsuma hellittää. Askelia tulee keskimäärin se 10 000 päivässä. Uimahalliinkin hommasin sarjalipun, mutten ole ehtinyt kuin pari kertaa käyttämään sitä. Tänä keväänä meillä on ollut tavallista enemmän reissuja. Helmikuun alussa olimme Rovaniemellä, jossa kävimme Ounasvaaran urheiluopiston kylpylässä. Sitten olin Tampereelle omalla lomalla etäluennolla, ja siellä hotellissa, jossa oli uima-allas. Ja viime viikonlopun vietimme Ylläksellä kylpylähotellissa, joten olen kyllä muuten saanut nauttia vesiliikunnasta.

21.5. on edessä lopultakin se keväällä 2020 maksettu Naisten Kymppi, joten tässä on kuntoon päästäväkin. Neljä kiloa pitäisi pudottaa, jotta pääsisin samoihin lukemiin kuin silloin 2018, kun juoksin Kympin ekan kerran.

Niinpä, odotukset tulevan vapaan suhteen ovat korkealla. Pitäisi laihtua, ja panna yhtä ja toista muutakin kuntoon. Aika vaan tuntuu aina hupenevan kaikkeen muuhun. Tarkoitus oli hakea opettajan sijaisuuksia, mutta toisaalta tarvitsisin ihan vaan pelkkää vapaata. Toivottavasti onnistuu