Varmaankin taas toistan itseäni.
Huomasin, että täytän tänä vuonna 57. Iik. Yhä lähempänä kuuttakymmentä. Nyt, jos koskaan.
Edellisestä postauksesta on tasan kuukausi, ja sen jälkeen olen lähinnä lihonut. Joulukuu meni jouluun asti työn merkeissä: oli taas vaihteeksi sellainen haipakka ja stressi, etten tiedä, milloin siitä toipuu. Nyt olen jo pari viikkoa lomaillut - mitä nyt pari työtä naputtelin viime viikolla. Muodollisesti olen opintovapaalla, mutta en ole vielä edes vilkaissut opintoja. Sen sijaan olen käynyt pari kertaa salilla ja aion sinne tänäänkin. Vahva nainen -treeni tuntuu tosi hyvältä, ja keksin lopulta myös treenipäiväkirjat. Tosin en taida jaksaa täytellä niitä ainakaan toistaiseksi vielä. Ja huomasin, että siihen kuuluu myös ravitsemusohjeita ja muuta sälää, joihin täytyy tutustua tarkemmin.
Viikkoa ennen joulua kävin lääkärissä näyttämässä nivusessani olevaa, siinä vaiheessa jo tulehtunutta pattia, jonka lääkäri sitten totesi olevan jo kananmunan kokoinen. Se oli tuskallinen ja kuumottava ja turvonnut, ja sattui aivan hitokseen, kun lääkäri tökkäsi siihen puudutuspiikin ennen kuin viilsi sen auki. Onneksi se ei sentään haissut, eikä mitään purskahtanut ulos, kun se viillettiin auki. Kävi ilmi, ettei se ollutkaan hiton iso stressifinni, joksi olin sen aluksi tuominnut, vaan aterooma, eli sarveisontelo tai epidermaalikysta. Minulla on joskus ollut sellaisia puuhelmen kokoisia stressifinnejä nivusissa, ja finnillä on finnin elinkaari, joten lähinnä vain yritin pitää sen puhtaana ja rauhallisena. Ja aiemmin se taktiikka onkin toiminut, mutta ei tässä. Lopulta häpykummullani oli 10 cm läpimitaltaan oleva tulehtunut alue, jonka keskellä oli mustunut, kova patti. Operaation jälkeen kävin sitten hoidattamassa sitä tk:ssa päivittäin viiden päivän ajan, kunnes hoitaja sanoi, että nyt voi ryhtyä hoitamaan itse, ja antoi sidetarpeet matkaan. Niinpä sitten hoitelin, ja nyt ollaan tilanteessa, että haavaa peittää enää vain laastari. Mutta olipa kokemus. Sen takia jouduin jättämään viimeisen zumbatunnin väliin, mikä harmitti, ehkä käynyt saunassakaan ennen kuin vuoden vaihteessa. Se oli kiva, että saatoin käydä hoidattamassa sitä viikonloppunakin tässä meidän omassa tk:ssa. Siellä vuodeosaston yhteydessä on kotisairaanhoito, jossa hoitaja puhdisti haavani ja vaihtoi siteen.
Kelailin sitä zumbatuntia, ja totesin, että kun kerran olen pystynyt käymään säännöllisesti zumbassa, niin miksi en voisi käydä säännöllisesti salilla. Niinpä nyt ollaan sitten sovittu, että käydään tiistaisin aamupäivällä salilla. Ja niin tällä viikolla tehtiin. Ja koska elämä, niin ensi viikolla se on joku toinen päivä.
Joulunaika ja välipäivät ja vielä nämä toisetkin välipäivät ovat olleet yhtä mässäilyä. On ihme, ettei mun painoni ole noussut enempää. Mun Cambridge-valmentani lopetti, ja mä ostin häneltä hänen vaakansa, joka on Omron kehonkoostumusvaaka. Valmentajani Sanna ehdotti minulle etävalmennusta, koska lähin valmentaja olisi Oulun keskustassa, ja sinne on hankala mennä. Niinpä otin valmentajakseni rovaniemeläisen Pauliinan, ja minulla on eka aika hänelle 16.1. Eli nyt on 10 päivää aikaa karistaa joulukilot.
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Uusia kujeita on tulossa sikäli, että sain joululahjaksi avantotossut, joten nyt on sitten mentävä. Korjasin myös päivittäistä "Muutosolo"-muistutustani siten, että se alkaa sanoin "Asetan oman hyvinvointini etusijalle". Jospa se nyt oikeasti lähtisi siitä. Ihan just nyt ekaksi palaan vedenjuontiruotuun, jotta saan ne joulukilot karistettua.
