Olin merkinnyt uuden vuoden lupauksilleni ekan tarkastuspisteen tänne päivälle. Ne ovat seuraavat:
Rakastan itseäni.
Asetan itseni ja oman hyvinvointini kaiken muun edelle.
Laihdun.
Liikun enemmän.
Suoritan opintoni.
Luen omaksi ilokseni.
Teen tyttären villapaidan valmiiksi ❤️
Tuon ensimmäisen tosin lisäsin vasta äskettäin, koska kuuntelen BookBeatista David JP Phillipsin kirjaa "Kuusi ainetta, jotka muuttavat elämäsi". Se kertoo hormooneista. Mitään noista en voinut ruksia pois: olen kyllä asettanut itseni ja hyvinvointini tosi usein edelle, mikä on hyvä. Se on myös mun MuutosOlo-mantrani alussa. Laihtunut en ole, koska olen syönyt kuin possu. Opintoja yritän juuri nyt suorittaa, minkä vuoksi mä nyt tässä bloggaan. Procrastinating. Ja tein pari rästissä ollut yhdistyshommaa pois tänään. Sain tosin vähän kirjoitettua esseetäkin, eli eiköhän se siitä. Olen liikkunut enemmän, mutten ole saanut luettua kuin ihan vähän. Tyttären villapaita edistyy nyt, kun sain sen kaivettua esiin.
Koska tässä blogissa seurataan mun liikuntaa, niin kirjataanpa ylös sitten: kävin salilla viime kuussa viisi kertaa, mikä on tosi hyvä. Viime kuussa kävelin keskimäärin 12 681 askelta päivässä. Tosi hyvä sekin. Ja johtuu osin siitä, että puoliso oli tyräleikkauksessa, joten mä jouduin ulkoiluttamaan koirat viikon ajan. Salitreenin lisäksi olin kerran vesijumppaamassa ja sitten Hyvän olon lauantaissa, jossa oli afrotanssia, joogaa ja rentoutusta. Oh, yes. Avantoon en ole vielä päässyt, koska ensin oli tosi kovia pakkasia, ja sitten tosiaan se puolison tyräleikkaus. Tarvitsen puolison henkiseksi ja fyysiseksikin tueksi ekalle kerralle. Pitämään auton lämpimänä.
Mulla oli myös eka Cambridge etätapaaminen. Sain valmentajalta hyvän vinkin, jota ehdin jo kokeilemaan. Jostain syystä mun tunnukset nettikauppaan viipyivät, joten menin ja ostin sitten Oulusta liikkeestä tarvitsemani tuotteet. Siellä tapasin tosi mukavan naisen, ja aloin miettiä uudestaan sitä valmentajaa. Mutta ehkä tässä nyt mennään jonkin aikaa tällä. Katsotaan. Mulle tuli pakaraan ja jalkaan paha hermojumi samana päivänä, kun siippa oli leikkauksessa, ja käytin sitä tekosyynä peruakseni tapaamisen. Ensi viikolla kuitenkin sellainen on. Paino ei ole laskenut, kuten sanoin, olen syönyt kuin possu. Tapaamista edeltävänä päivänä on tyttären syntymäpäivä, joten menemme syömään ja salille, ja vaakalukema on punnituspäivänä varmaan melkoinen.
Niin, oli tosiaan sellainen hermojumi, joka noudatteli täysin kuvaa iskiashermosta. Saatoin vetää sormellani viivan selkärangasta alaselästä pikkuvarpaaseen merkiksi siitä, missä kuumuutta ja kipua säteilevä hermo kulki. Se tuntui tosiaan pikkuvarpaassa asti, ja tuntuu oikeastaan vähän edelleen. Se oli oireillut jo jonkin aikaa, kun se perjantain vastaisena yönä äitiyi tosi pahaksi, enkä saanut oikein nukuttua. Viikonloppu meni sitten yrittäen etsiä sellaista asentoa, jossa ei sattuisi - kipulääkkeistä huolimatta. Vanha kunnon kylkimakuuasento. Siis sellainen, missä toinen käsi jää taakse ja ollaan melkein mahallaan. Siinä on vähän tukala nukkua, mutta kun on riittävän väsynyt, sekin onnistuu. Menin sitten maanantaina lääkärille ja sain relaksantin. Mikä autuus ja onni. Lääkäri määräsi mulle 2 mg Sirdaludia, mutta minähän otin niitä tietenkin kaksi, koska mulla on ennenkin ollut 4 mg, ja päälle yhden Panacodin, ja johan tuli uni. Pari ekaa yötä piti vielä nukkua kylkiasennossa, mutta siitä se jumi on pikkuhiljaa lauennut. Vielä se vähän ilmoittelee olemassaolostaan, mutta ei haittaa elämää eikä nukkumista. Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi jumpata.
