Koronan (joka varsinkin alkuaikoina vei energiaa - nyt en käy edes päivittäin enää katsomassa tilastoja) lisäksi stressiä on aiheuttanut isäni sairastelu. Isä on ollut jo kahteen otteeseen peräkkäin sairaalassa polvivaivansa vuoksi, ja vikaa ei tunnu löytyvän. Vaikka en olekaan paikalla fyysisesti, ja isä pystyy kyllä hoitamaan omat asiansa, huoli isästä syö voimavarojani. Olen taas lähdössä koronaohjeiden vastaisesti isäni luo tällä viikolla.
Ja olen tosiaan lihonut ihan hirveästi. Suorastaan kammottaa. Olen tosin myös syönyt karkkia. Vaakalukema tältä aamulta oli niin hirveä, että juuri nyt syön viimeistä karkkipussia. Nyt se loppuu.
Olen kyllä liikkunutkin. 20.5. kävin 3,7 km lenkillä, 26.5. lyhyemmällä lenkillä (pääsin vasta myöhään illalla), ja sitten 28. ja 30. päivä. 21.5. pyöräilin yli 15 km:n lenkin, ja 29.5. noin 8 km:n lenkin. Lisäksi tein paluun kuntosalille, pitkästä aikaa. Ihan kaikkina päivinä en ole päässyt siihen sataan prosenttiin, mutta aika lähelle monena päivänä. Huaweissani on se vika (sama oli Loopissakin), että se ei laske esimerkiksi pyöräilyä päivän liikuntasaldoon. Lisäksi Huawein GPS laski, että se minun 15 km:n lenkkini olisi ollut vain 7 km. No, maailma ei ole täydellinen.
Tein myös yhden merkittävän henkilökohtaisen ratkaisun, jonka seuraus oli yllättävän iso helpotuksen tunne. Tajusin yhtäkkiä jotain itsestäni, ja siitä seurasi päätös. Kirjoitan siitä laajemmin, kunhan saan ajatukseni järjestykseen (ja siitä tulee julkista).
