Koronapäivitys 4

Siitä, kun päätin, että alan tekemään kolmasti viikossa sauvakävelylenkkejä, on pian kuukausi. En ihan ole ehtinyt, mutta onpa niitä tehty. Viime viikolla vaan keli on ollut niin kauhea, että yhtenä iltana sauvakävely vaihtui tunnin treeniin Wiillä telkkarin edessä. Meille tuli talvi jo marraskuun (minkä takia syksyn pihatyöt jäi tekemättä) ja siihen se sitten jäi: kunnon talvea ei oikein koskaan tullut, ylipitkä marraskuu vaan. Ja nyt se tuntuu jatkuvan loputtomiin. Tänä viikonloppuna piti pestä ikkunat, vaan eihän se onnistu, kun lunta tupruttaa.

Tänään treeninä on siivous. Lisäksi teen pohjetreenit, kun päätin, että teen ne säännöllisesti. Ja jos huomenna ei pyrytä, korkkaan juoksukauden: meidän tie on lopultakin harjattu.

Kimmokkeena siihen, että kuukausi sitten päätin alkaa niitä lenkkejä tekemään, oli se, että lenkillä koin oivalluksen: ajattelin, että mähän olen tunnetusti helkutin sitkeä eukko. Oon roikkunu kaikenlaisessa mukana vaikka kuinka pitkään, ja ihan silkalla sitkeydellä saanut kaikenlaista aikaiseksi. Miksi mä en saa niitä kiloja putoamaan? Jos vaan sinnikkäästi kitkutan, niin eikö ne, hitto vieköön, lopulta putoa? Okei, tässä on ollut paljon muutakin, ja se jää aina toissijaiseksi, kun on kaikkea muuta. On isä ja on opinnot ja on työt ja ties mitä.

Ja mitä koronteeniin tulee, niin kuten kaverini Riikka, mäkin olen ollut yllättävän tyytyväinen tilanteeseen. Aina mun on ollut vaikea lähteä kotoa (viime vuosina), ja olen ajatellut, että se on vaan sitä lähtemistuskaa. Mutta nyt, kun ei ole tarvinnut lähteä, huomaan, miten huojentunut olen. Erityisen huojentunut huomasin olevani siitä, ettei tarvitse lähteä kevätreissulle Ivaloon, ja panen sen nyt visusti muistiin: enää en lupaudu lähtemään minnekään, minne en halua. Life is too short and too precious to waste on pleasing others.

Koronapäivitys 3

Keskustelu kasvosuojista käy kiivaana, itsekin sain osani, kun menin kertomaan Facebookissa opettelevani käyttämään moista (koska, kuten edellisessä päivityksessä sanoin, epäilen, että siitä tulee osa elämäämme lähivuosiksi). Noin sivuhuomautuksena: puolisentoista vuotta sitten aktivoiduin Twitterissä ja poistin Facebookin puhelimestani, koska se alkoi jotenkin ahdistaa. Minulla ei ole hirveästi seuraajia Twitterissä, ja jotenkin tuntuu, että siellä voin paremmin olla oma itseni. Facebookiin päivitän vain perhejuttuja ja hassuja kissakuvia. Twitterissä seurailen muita ja retviittaan, kun tulee jotain asiallista. Aika usein. Joskus saatteen kera.

Kasvosuojiin palatakseni, osa on sitä mieltä, että niitä ei pidä käyttää, koska väärin käytettynä (jos ne kostuvat tai likaantuvat) niistä voi olla haittaa, ja koska ne voivat luoda väärän turvallisuuden tunteen, ja osa taas on sitä mieltä, että oikein käytettynä ne estävät pisaroita leviämästä tyhjää paremmin. Muualla maailmassa niitä käytetään, ja luulen, ettei Suomessakaan ole muita vaihtoehtoja kuin ottaa ne käyttöön, koska eipä me eristyksissä voida vuosikausia olla. Itse ajattelin, että käyttäisin silloin, kun joudun olemaan paikoissa, joissa on muita ihmisiä, kuten vaikka julkisissa kulkuneuvoissa yms.

Joka tapauksessa. Mulla olis viimeinkin kaksikin kampaajaa, jonne mennä, löysin yhden, joka hinnoittelee oikein, ja toinen avasi juuri oman, ja lupasin, että menen. Mutta nyt ei voi mennä, ja tukka on jo kasvanut liian pitkäksi. Maanantaina kävin pitkällä lenkillä (sunnuntai meni töitä tehden) ja illalla meillä on kuntopiiri, ja tänään piti lähteä, mutta taivaalta tulee vaakasuorassa mähnää, joten ajattelin vetää kunnon Wii-treenin pitkästä aikaa, katsellen samalla Afrikka-aiheista dokkaria (taijotain).

Tilannehan on se, että olen mässännyt ihan possuna viime viikkoina, enkä uskalla mennä vaa'alle. Tavoitteena on nyt, että saan ekan kympin juostua ennen äitienpäivää (Naisten Kympin piti olla edellisenä päivänä, 9.5.) ja että ne loput 8-9 on juostu ennen Kymppiä 16.8. (jos se nyt on silloin, näinä päivinä ei mistään voi olla varma). Ja että siinä sivussa saisin laihdutettua. Pelkkä likuntahan ei laihduta, mutta juuri nyt, kaiken tän kiireen ja koronan keskellä ei jaksa ajatella sitä. Mulla on isä sairaalassa, opiskelut pahasti rästissä, töitä jäätävästi ja vielä kuolemaa tekevä ystäväkin stressiä tuomassa. Liikunta ja ulkoilu auttaa ylläpitämään mielenterveyttä, ja jospa se nyt riittäisi, tässä vaiheessa.

Noin muuten, päivän Daily Show'sta opittua, tästä on nyt vaan revittävä ilo irti, asenne ratkaisee. Toisaalta oon tyytyväinen, ettei tarvitse lähteä minnekään. Ja nyt on sellainen työ (kirjakäännös), että saa aikalailla omaan tahtiin tehdä sitä.

Koronapäivitys 2.

Korona-arkea on nyt eletty kuukausi, ja kevät on edennyt niin, että tiet on lähes harjattu (meillähän on siis paksu kerros hiekoitushiekkaa kävelyteillä näin keväällä, niin paksu, ettei asvalttia näy), mutta sitä tärkeintä, eli meidän kadun kävelytietä ei ole harjattu. Juoksukauden aloitus odottaa sitä.

Edellisen päivityksen jälkeen kävin reippaana joka toinen päivä sen 6,5 km sauvakävelylenkin, kunnes työsuma iski, ja sitten meni kaksi viikkoa niin, etten käynyt kuin kerran lenkillä. Useana päivänä aktiivisuusprosentti jäi alle 50, mikä on tosi kurjaa. Kävin sen sauvalenkin 20, 22, 24, 26, 27. ja 29.3., ja sitten 4.4. Työsuma loppui viime torstaina, 9.4. ja painelin heti lenkille. Eilen käytin molemmat koirat peräkkäin pitkällä lenkillä, ja sen jälkeen siivottiin huusholli (joka olikin luvattoman siivottomassa kuosissa työsuman seurauksena). Prosentteja mittariin kertyi yli 200. Tänään kävelimme porukalla 3,5 km päässä olevalle laavulle paistamaan makkaraa, ja takaisin, yhteensä lähes 7 km.

Nyt pitäisi alkaa leppoisampi ajanjakso työrintamalla, joten voi taas skarpata treenaamisen suhteen. Päätin, että aloitan uuden kymppilaskurin, eli tavoitteena on juosta 10 kymppiä ennen Naisten Kymppiä 16.8. Sen ekan Kympin jälkeen mun piti juosta 10 kymppiä sinä kesänä, mutta tuli sitten sitä ja tätä vaivaa, ja hirveät helteet ja ties mitä - ja voihan niitä tietysti tulla tulevanakin suvena. Ja juoksu alkaa kun kadut on lakaistu. Siihen asti sauvon. Ja sen jälkeenkin vielä. Sopivasti tänään oli Hesarissa juttu pohkeiden treenaamisesta: kokeilin testiä, ja pystyin oikealla jalalla tekemään 23 nostoa ja vasemmalla sen vaaditun 30. Jutussa mainittiin, että heikko pohje voi olla syynä myös polvivaivoihin, ja sitähän mulla on ollut. Niinpä alan nyt treenata pohkeita.

Koronasta sen verran, että on käynyt pikkuhiljaa selväksi, että tästä ei normaaliin, ei edes uuteen normaaliin - joka meillä väistämättä on edessä - palata ihan pikaisesti. Minä uskon, että kunhan eristystä aletaan purkamaan, myös meillä kasvosuojista tulee osa arkea. Nyt opettelen käyttämään sellaista, meillä sattui rempan jäljiltä olemaan ihan virallisia ja hyväksyttyjä suojia. Mua ei varsinaisesti harmita, vaikka kesä menisikin kotona, täällä riittää tekemistä. Ehkäpä lopultakin aktivoituisin pyöräilyn saralla, ja saisin hommattua uuden pyörän. Päätin, että aktivoidun ensin, ja sitten vasta investoin uuteen (ehkä ne on loppukesästä alennuksessa). Mun uutena haaveena nimittäin on toteuttaa pitempi pyöräilyreissu, samaan tapaan kuin Osmo Soininvaara 2007 pyöräili Nizzaan, "Fillarilla Nizzaan".