Taas kerran uusi yritys

Koska tämä on juoksu- / hölkkäblogi, niin ensiksi juoksutilanteesta. Juoksukoulun, jossa siis tavoitteena on keskimäärin 10 km / vko, keskiarvo on tällä hetkellä noin 8,3 km / vko. Edellisviikolla sain polveni kipeäksi, kun lähdin koiron kanssa yllättäen juoksemaan, jase jotenkin nitkahti. Oli pakko ottaa varovaisemmin ja pidin sitten vähän pidemmän tauon. Torstaina (nyt on sunnuntai) piti tehdä töitä koko päivän, ja yhdessä vaiheessa tuli tunne, että on pakko päästä lenkille. Ja sepä sujuikin kuin siivillä. Tällä kertaa lämmittelin huolellisesti, koska polvivaiva. Oli ihan mahtavaa juosta, ja sain kovimman ajankin kilometrille. Tänään olisi tarkoitus lähteä illalla ainakin lyhyelle, jotta saan sen 10 km täyteen tälläkin viikolla. Olisin mennyt aamulla, mutta aamu venähti vähän myöhäiseksi, ja sitten piti kävelyttää koirot, joten jätän iltaan, jolloin on viileämpää. Nyt pitelee hellettä.

Viime viikko oli muutoinkin erilainen, koska koirot eivät olleet kotona, joten mulla ei tullut normaaleja löntystelylenkkejä. Siitä huolimatta sain parina päivänä sen yli 10 000 askelta: toisena siivosin koko huushollin, pesin lattiat ja kaikki (koska ei ollut koiria) ja toisena tuli muuten vaan askellellettua sen verran, kun tytär tuli käymään ja sen kanssa palloiltiin kylillä. Koirot tulivat perjantaina, ja sitten on löntystelty lenkkejä, mutta aika varovasti, koska helle ja koska toisella on ollut vatsaongelmia.

Uusi yritys lähtee nyt painonpudotukseen, taas. Kesä on mennyt siihen, että ollaan reissattu, ja siinä välissä tehty kieli vyön alla töitä. Siitä seurauksena olen ollut ja olen tosi väsynyt, ja olen ollut stressaantunut, ja syönyt karkkia. Paino on noussut 99 kiloon. Nyt on pakko pudottaa. Uskon, että polvikin mulla reistailee just tuon painon takia. Aion ryhtyä preppaamaan itselleni aterioita. Tähän on saatava joku roti, ei muuten tule mitään. Osa sitä on se, että mun täytyy ilmoittaa siipalle, etten tee hänelle ruokaa. Että teen vain itselleni. Mua ei ole huvittanut tehdä valmiiksi ruokaa, koska siippa on syönyt siitä osan, jolloin en ole saanut sitä vain itselleni. Ja sitten olen syönyt kevyitä keittoja, koska en ole viitsinyt tehdä kunnon ruokaa. Nyt alan tekemään kunnon ruokia, joita sitten syön pitkin viikkoa.

Mielen muutos

Minähän olen perehtynyt tähän mielen ja ajattelun muutokseen oikein erityisesti, kun olen kääntänyt kaksi kirjaa aiheesta. Sikäli tämä Muutosmieli-valmennus on mulle osittain tuttua. Uskon kyllä, että harjoitukset - sikäli kun niitä ehtii ja muistaa tehdä - auttavat. Niiden tarkoituksenahan on muuttaa ajattelussa käytettäviä hermoratoja niin, että uudet tavat vakiintuvat käytännöiksi.

Se, mitä tarvitsen, on uusia sellaisia tapoja, joita voisin toteuttaa kaiken kiireen keskelläkin. Puolen tunnin meditaatiosessio tai harjoitus jonkun äänitteen kanssa ei toimi, koska se vaatii sen puoli tuntia aikaa plus kaiken, mitä sen valmisteluun tarvitaan. Jos aloitan puolen tunnin harjoituksen, niin eikö joku kohta tule häiritsemään. Opettelin keväällä sellaisen tavan, että teen jalkoja treenaavia liikkeitä, kun koira pysähtyy nuuskimaan tai asioilleen lenkillä - mitä meidän vanha koira tekee yhtämittaa. Se tapa on pitänyt ja toiminut ja tehonnutkin aika kivasti, musta tuntuu. Tarvitsen lisää vastaavanlaisia. Nyt yritän ottaa tavakseni hieroa jalkapohjissani niitä pisteitä, jotka auttavat laihtumiseen. Uskon kyllä vyöhyketerapiaan, mutta on tosi vaikea näin maallikkona määrittää, mitkä ovat juuri ne kohdat, missä mikäkin sijaitsee. Ja luulen, että myös siitä on yhtä monta teoriaa kuin sellaisen esittäjää, minkälainen käsittely auttaa laihtumiseen. TikTokissa on aasialainen nainen, joka antaa kaikenlaisia terveysvinkkejä, ja opastaa erilaisia liikkeitä, joilla pitäisi laihtua. Tuntuu, että hän vain keksii niitä omasta päästään. Että kun hieroo käsiään yhteen 32 kertaa aamuisin, laihtuu. Eipä silti, varmasti siitä olisi terveydellistä hyötyä.

Ylipäätään, kun saisikin tehtyä itselleen tavaksi ne opit, mitä Muutos-valmennuksessa annettiin, niin kyllähän tämä sitten onnistuisi. Perustelen sen toimimattomuutta sillä, että on koko ajan kiire ja liikaa stressiä, mutta kyllä pitäisi pystyä omaksumaan uusia tapoja stressistä ja kiireestä huolimatta. Se guru, jonka kirjoja käänsin, sanoi toisaalta, että jos ympäristö ja elämäntilanne pysyy koko ajan samana, ei voi oikein odottaa, että pystysi muuttamaan tapojaan, ja että mikään muuttuisi. Lisäksi, vaikka saisikin muutettua tapojaan, todennäköisyys, että palaa entiseen, on hyvin suuri, jos on samassa ympäristössä, tai palaa samaan ympäristöön. Esimerkiksi huumeiden käyttäjillä: he voivat päästä eroon huumeista katkaisuhoidossa, kun ovat eri ympäristössä, joka kannustaa ja tukee elämään huumeettomasti. Mutta kun he palaavat kotiinsa, entiseen ympäristöön, he retkahtavat tosi helposti, koska se ympäristö tukee ja kannustaa vanhojen tapojen omaksumiseen uudelleen.

Tunnistan ja tunnustan muutamia tosiasioita itsestäni - ehkä se olisi muutoksen alku: 1) minä odotan koko ajan ihmettä tapahtuvaksi. Kun lainaan uuden kirjan, odotan, että se muuttaa elämäni (kuten jotkut ovat joistain kirjoista sanoneet). Tai että keksin uuden tavan (kuten vaikka sen vyöhykepisteiden painelemisen), joka muuttaa kaiken kerralla. Olen aloittanut ja keskeyttänyt vaikka mitä elämäni aikana. Tai lähinnä unohtanut (nyt kun jatkan tätä tekstiä, huomaan unohtaneeni sen vyöhykejutun). Siitä siis tosiasia 2), unohdan hyvät aikeeni hetkessä. Tuo voimisteluliikkeiden tekeminen on ainoa koiraa ulkoiluttaessa, joka on jäänyt. Nyt työn alla on tasapainoilu (seison hampaita pestessä yhdellä jalalla) ja liikkuvuusharjoittelu. Teen hyviä päätöksiä ja unohdan ne.

Tosiasia 3) on se, että olen herkkuperse. Sen olen tosin tunnustanut jo aiemmin. Nyt olen taas koukussa karkkeihin, enkä edes yritä vastustaa sitä. Aina välillä pääsen siitä irti, ja sitten tulee taas hirveä karkinhimo. Ja 4), olen mukavuudenhaluinen laiskimus. Voisin hyvin maata tuntikausia katsomassa TikTok-videoita. 

Jospa lähtisinkin siitä, että luon itselleni pieniä tapoja, joiden avulla saan tehtyä muutoksia. Ruokapuoli on tavallaan hoidossa, ainoa ongelma on napostelu, ja se onkin iso ongelma.