Naisten kymppi 2022

Naisten kymppi sujui kivasti. Yhtään ei tuntunut tavanomaisia kolotuksia missään edes alussa, mikä saattoi johtua siitä, että rinnalla juoksi oma rakas tytär. Nuorempi sellainen. Vanhempi sairasti äskettäin koronan, ja tyytyi siksi kävelemään 7 km, koska olemme lähdössä huomenna koko perheen voimin reissuun, ja ajateltiin, että ei kannata ottaa sitä riskiä, että hän sairastuisi uudelleen. Nuorempi tytär malttoi nelisen kilometriä juosta mun kanssani, ja lähti sitten omille teilleen. Hän tuli maaliin viitisen minuuttia mua ennen, vaikka valitti etukäteen, ettei jaksaisi juosta koko matkaa.

Selvisin myös kohtuullisesti ilman jälkikipuja, mitä nyt lonkkaa juili. Olin myös unohtanut sekä omat kipulääkkeet että uimapuvun kotiin, joten oli tyytyminen ibuprofeiiniin ja mobilatiin, ja jouduin ostamaan uuden uikkarin. Semmoisen ostaminen tosin oli ohjelmassa muutenkin, mutta toki olisin mieluummin ostanut sen harkiten kuin niin, että otin ekan, joka mahtui. Se tosin sattuu olevan kivan värinen Speedon uikkari, mutta aika kallis.

Tytär puolestaan kärsi seuraavana päivänä, koska ei ole juuri treenannut juoksemista. Ja lisäksi hän lähti vielä iltarimpsalle kaverinsa kanssa. Hotellissa ehdittiin kuitenkin välillä saunoa ja uida.

Pohjanrinteen naiset valmiina kympille.

Lähtö kympille sujui tällä kertaa sutjakammin kuin silloin 2018, kun viimeksi (ja ekan kerran) sen juoksin. Ja järjestelyt olivat ihan hyvät. Opastus olisi saanut olla selkeämpi. Se ottaa vähän päähän, että jouduin ohittelemaan matkalla jopa sauvakävelijöitä! Kun ilmoittautumisessa sanotaan selvästi, että kävelijöiden pitää lähteä kävelijäryhmässä, mutta silti minä - hölkkäryhmässä lähtijä - joudun ohittamaan sellaisia, jotka selvästi ovat lähteneet vain kävelemään. Toki minäkin kävelin pieniä pätkiä, mutta jos lähtee sauvojen kanssa, niin on selvästi lähtenyt kävelemään. Ja välillä oli vaikea pujotella kävelijöiden välistä. Olisi helpompaa, jos noudatettaisiin sellaista käytäntöä, että kävellessä pysytään väylän oikeassa reunassa, jolloin ohitse pääsis helpommin. No, ihmiset eivät useinkaan hoksaa ottaa muita huomioon liikenteessä, mikä ärsyttää mua. Myös autoillessa.

Nyt sitten tämä viikko vaikuttaa aika haastavalta sen kympin tavoitteen suhteen, koska toissapäivä meni junassa ja eilinen töiden parissa, ja tänään pakataan ja siivotaan, ja huomenna koko päivä autossa. Yritän sitten illalla Jokkmokissa lenkille huomenna. Säätiedotus lupaa sadetta seuraavaksi kahdeksi viikoksi Norjanmaalla...

Tähän vielä talteen kuva meikämaneetista sähköpotkulaudalla:

Säästin vähän jalkoja kympin jälkeen.

Johtopäätelmä ja päätös

Viimeaikaisten pohdiskelujen ja itsetutkiskelun myötä olen tullut siihen johtopäätökseen, että mä en halua enää tinkiä ruokavaliostani. Mä syön harvoin herkkuja, en juo limuja, en syö rasvaista ruokaa, ja syön pieniä annoksia. Mun annokset on meidän perheen pienimmät. Pastastakin olen luopunut lähes kokonaan. Mä en oikein tiedä, mistä tinkiä ilman, että elämä kurjistuu merkittävästi. Koska ruoka on mulle tärkeää. Ja mä en pysty vaikuttamaan niihin asioihin, jotka aiheuttavat mun elämässäni stressiä ja ahdistusta, mihin mä reagoin syömällä.

Ainoa keino laihtua on lisätä kulutusta, ja tänä kevään juoksukokemuksista (ja juoksukoulusta) rohkaistuneena ja innostuneena päätin, että pyrin kesällä juoksemaan keskimäärin sen kympin viikossa, jotta voin sitten talven tullen jatkaa vaikka vitosella viikossa kuntosalilla. Ja pudottaa sillä tavalla painoa pikkuhiljaa. Uskoisin, että se myös pitää kehon kiinteämpänä kuin se, jos ruokavaliolla laihduttaa, koska se läski muuttuu lihakseksi.

Treenipäiväkirja kympille 2022

 Tein vajaa kuukausi sitten treenisuunnitelman tulevaa Naisten kymppiä silmällä pitäen, ja olen ajatellut, ettei sekään treenihommeli nyt sitten onnistunut. Mutta tänään kirjasin ylös merkintöjä, ja - ta-Daa! - kyllähän se sittenkin on tullut suoritettua. Yllätin itseni.

Tässä taulukkoa:

Meikä rulettaa! Meikä on NIIN ässä!

 

Sananen tai pari juoksusta lajina

Hesarin juoksukoulussa juoksuguru Joonas Laurila sanoi jossain vaiheessa sivumennen, että voi syödä mitä vaan. Tajusin, et just se mun tavoitteeni on. Mä rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja, ja haluan, että voin syödä mitä vaan ajattelematta sitä. Vaikka mä oikeasti myös pidän juoksemisesta, niin kyllähän tässä tavoitteena on - ja siksi mä tästä juoksusta pidän kiinni, vaikka taas yksi mollasi juoksua ja mainitsi, että se rasittaa niveliä - kuluttaa niin paljon energiaa, että voisin syödä mitä vaan.

Kuten mun Twitter-kaverini totesi, juoksu on vaativaa. Ja se rasittaa niveliä ja ties mitä kaikkea muuta. Mutta se on myös tehokasta. Mikään muu laji ei kasvata kuntoa ja kuluta kaloreita samalla lailla kuin juoksu. Siksihän mä sille aloin. Kyllä, kävelykin on - tai voi olla - aerobista liikuntaa, mutta jotta siitä saisi saman tehon kuin juoksusta, pitää kävellä paljon kauemmin. Ja mulla ei ole aikaa. Sama pätee pyöräilyyn. Toki mä teen myös niitä, ennen kaikkea kävelen koirien kanssa päivittäin ainakin pari kertaa, joskus jopa kuusi lenkkiä, ja pyöräilen kauppaan yms. Mutta mikään ei ole niin tehokasta kuin juoksu (no, joku zumba tms. vois olla, mutta enpä mä ehdi niihinkään koskaan). Tässä UKK-insituutin juttua juoksusta.

Kuunneltuani sen juoksukoulun mä oon nyt vakuuttunut, että teen juoksusta elämäni arkeen kuuluvan osan, ja tehdäkseni niin asetan nyt tavoitteekseni juosta kesän aikana keskimäärin sen 10 km viikossa. Loin sitä varten oman Google-taulukon. Jos saisin sen pidettyä, voisin juoksukauden päätyttyä jatkaa salilla juosten vaikka 5 km viikossa, ja siten ylläpitää juoksukuntoa talven yli.

Toissapäivänä juoksin 9 km lenkin, viime viikolle tuli siten yhteensä yli 14 km. Ja taas toisaalta toissa viikolle ei tullut yhtään kilometriä. Näillä muutamalla lyhyellä lenkillä juoksu on kulkenut hyvin, ja siksi uskaltauduin lauantaiaamuna Vihikarin lenkille. Tulin myös vähän vahingossa valmistelleeksi sitä varten, koska torstaina olimme tyttären kanssa reissussa, kävimme Limingassa ja Ikeassa, ja tuli se runsaat 10 000 askelta, mutta sitten perjantaina oli niin kiire töiden kanssa, etten ehtinyt kävelyille, ja askelmäärä jäi alle 7 000. Lisäksi en ehtinyt syömään ennen kuin illalla, ja hätäpäissäni vetäisin kuntosalilla pastasalaatin, joten tuli se tankkauskin hoideltua. Sitten lauantaiaamuna söin rauhassa puuroni ja puuhastelin vähän aikaa pihalla, jotta se laskeutuisi, ja sitten lähdin. Keli oli mahtava: aurinko paistoi ja lämmitti, saatoin juosta T-paidassa, mutta varjopaikoissa oli mukavan viileää, ja välillä viileä tuulonen helpotti oloa. Välillä piti toki kävellä, ja olinhan minä aika puhki kotiin päästyäni (viimeinen kilometri oli silti nopein, koska pissahätä), ja tosi kankea iltapäivästä (kun venyttely vähän unohtui). Ennustin että olisi kipeät lihakset seuraavana päivänä, mutta niin ei käynyt, ehkä siksi, että mä puuhastelin vielä koko loppupäivän (askelia tuli lähes 27 000) ja käytin koiria kävelyillä ja illalla kävin saunassa ja hieroin sääriin kylmägeeliä. Olen tosi tyytyväinen. Ja nyt voi hyvillä mielin lähteä sinne kympille.

Vaatekaapin siivous ja eka pitkä lenkki

Piti viettää vapaa viikonloppu, mutta eihän se tietenkään ihan niin mennyt. Vapautta vietin sen verran, että siivosin vaatekaapin, ja oh boy, miten puhdistavaa se olikaan. Kaapista löytyi siivotessa jemmasuklaapatukka (lempparini Maraboun Dubbelnougat), jonka parasta ennen -päiväys oli helmikuussa 2019. Se oli selvästi palkinto universumilta, kiitos siitä 💝

Ja minähän olen ollut kiltti, helvetti. Aloitin sokerittoman 20.4., ja olen rikkonut sitä vain satunnaisesti. Syntymäpäivänäni söin jätskin ja mutakakkua, ja eilen äitienpäivän kunniaksi sen suklaapatukan ja toisen jätskin. Ja niin, lauantaina söin välipalakeksin SPR:n Suoja 2022 -harjoituksissa. Because I'm worth it!

Valitettavasti mun ponnistuksiani ja uhrautumistani ei ole palkittu vaa'alla vielä. Päinvastoin, paino tuntuu vaan nousevan. Nyt aloitin ruokapäiväkirjan, taas. Katsotaan, jos se auttaisi.

Vaatekaapin siivouksen yhteydessä järjestelin treenivaatteet omaan koriinsa. Tähän asti ne ovat olleet samassa korissa yöpukujen ja muiden "epämääräisten" vaatteiden kanssa. Nyt niillä on oma kori, eli ne ovat saaneet merkittävän aseman elämässäni.

On myös todettava, että olenkin liikkunut aikalailla viime aikoina. Parina viime viikkona askeleita on kertynyt lähes joka päivä yli sen 10 000, ja yhtenä päivänä tuli yli 20 000. Todisteeksi näyttökuva Fitbit-sovelluksesta: 

Salilla olin 29.4. ja pyrin pääsemään myös tällä viikolla joko salille tai uimaan, mieluiten molempiin. Sain lopulta myös viime kesänä ostamani pyörän huollatettua kuntoon, ja säädettyäni sen satulaa sata kertaa olen lopulta päässyt ajamisen makuun, ja kävin perjantaina ajelemassa ihan ylimääräisen lenkin. Olisin ajellut pitempäänkin, mutta velvollisuudet pakottivat kotiin. Lauantaina ennätin koirien ulkoiluttamiselta ja Suoja-harjoitukselta vain pikaisesti portaisiin, jotka nyt sitten vahingosta viisastuneena kävelin ihan rauhallisesti viisi kertaa ylös. Ja nyt on pohkeet kipeänä.

Ja tänään sitten kävin lenkillä, joka Samsung Healthin mukaan oli 5,48 km, Fitbitin mukaan 6,46 km ja Google Mapsin mukaan 5,7 km. Keskiarvo olisi 5,88 km. Juoksu sujuu hyvin, mutta kunnon kanssa oltiin ehkä rajoilla. Noh, nukuin kyllä tosi huonosti viime yön, olin vielä puoli neljältä aamulla hereillä, ja kuuntelin, kun joku pöhkö lintu huuteli.

Se, että paino on noussut voi johtua siitäkin, että olen liikkunut aika lailla viime aikoina. Lihashan painaa enemmän. Näin ainakin haluan uskotella itselleni. Sen sokerittoman alussa söin ihan hirveästi, jotten kaipaisi sokeria, mutta nyt olen palannut normaaliin rytmiin.

Muutos-valmennukseni alkaa lähestyä uhkaavasti loppua, ja aion jatkaa sen puolen vuoden jatko-osan vielä. Pitkän tähtäimen suunnitelma on nyt se, että jatkan tällä itsekkäämmällä linjalla, ja syksyllä varaan ajan ravitsemusterapeutille. jos mitään ei ala tapahtumaan.

Kuuntelin tänään lenkillä Hesarin juoksukoulun viimeisen jakson. Siinä todettiin, että esimerkiksi opiskellessa juoksu (ja varmaan mikä tahansa liikunta) tehostaa oppimista, ja että jos on vaikka joku ongelma, se voi ratketa, kun lähtee lenkille. Tämähän on tuttua. Toimittaja kertoi tutkimuksesta, jossa oli todettu, että opiskelija, joka lukee tunnin ja liikkuu sitten tunnin, oppii paremmin kuin opiskelija, joka lukee kaksi tuntia. Koin oivalluksen: samalla tavalla kuin liikunta vaikuttaa myös palautumisvaiheessa - eli treenihän vaikuttaa kehossa vielä pitkään itse suorituksen jälkeen - myös lukeminen ja opiskelu tehostuu palautumisessa, eli liikkuessa, kun aivot pääsevät prosessoimaan luettua. Huikeaa.

Noin muutenkin mietin, että kaipaisin enemmän sellaista pohdiskelevaa juttua elämääni, ja luulen, että se Muutos-valmennuksen jatko, joka käsittääkseni keskittyy mielen treenaamiseen, sopii just hyvin nyt juuri tähän. Twitterissä kysyttiin äitienpäivänä, millainen äiti oli, ja huomasin, että mun on tosi vaikea kuvailla häntä, tai ylipäätään ketään. En osaa sanoittaa asioita. Itse asiassa, hassu yhteensattuma, mutta Facebookin muistoissa oli juuri päivitykseni siitä, etten ole hyvä eksplikoimaan. Se haittaa myös opiskelua, kun pidän asioita itsestäänselvyyksinä, enkä avaa termejä tms.

Itsekkyyden ajan alku

Disclaimer: tarkoitan itsekkyydellä tässä tervettä itsekkyyttä. Sitä, että osaa asettaa rajat ja pitää huolta itsestään.

Ja se aika on minulla ehkä alkanut. Koko kevään olen yrittänyt järjestää itselleni aikaa a) pitääkseni vapaata ja tehdäkseni ne kaikki hommat, jotka odottavat tekemistään (mm. viime kesänä ostettuja verhoja ei vieläkään ole ommeltu) ja b) hakeakseni opettajan sijaisuuksia. Noh, koko homma kusi niin, että vasta nyt voisi ehkä olla mahdollista hakea, mutta ei oikeastaan ole, koska mulla on kuitenkin niin paljon töitä, etten ehtisi sijaisuuksia tekemään. Mutta nyt on vapaapäiviä, kun päätin jättää sen sijaisuusjutun. Ehtiihän sitä ensi syksynä.

Se, mikä tähän postaukseen innoitti, oli näennäisen pieni juttu, joka tässä äskettäin tapahtui. Puolisoni/yhtiökumppanini kysyi, ottaisinko yhden työn, jonka hän haluaisi ottaa, mutta ei ehdi tekemään. Tämä asiakas maksaa huonosti, mutta taustalla on pitkä historia, ja puoliso halusi suhteiden ylläpitämiseksi ottaa työn. Minä teen töitä yksinomaan rahan takia. Tämä työ ei tuo minulle mitään muuta kuin rahaa. Siksi en halunnut ottaa sitä työtä, enkä muutenkaan halunnut enempää töitä, ja siksi kieltäydyin. Ja jälkeenpäin tajusin, että kerrankin asetin oman hyvinvointini etusijalle. Se tuntui riemuvoitolta.

Ehkäpä nyt vastakin asetan sen oman hyvinvointini etusijalle. Eläköön itsekkyys!

Synttäripostaus

Tänään alkaa mun 56. kierrokseni auringon ympäri.

Päivitys treenitilanteeseen: kuten edellisessä postauksessa uhosin, heitin torstaina lenkin, 3,5 km. Perjantaina ennätin puoleksi tunniksi salille treenaamaan, ja lauantaina mittariin tuli yli 20 000 askelta, vaikken varsinaisesti treenannut. Kävelimme siipan kanssa vappuaaton show'sta Limingantullissa torinrantaan Oulussa, ja siitä kai suurin askelmäärä tuli. Melkein kolme kilometriä. Mutta siis muutenkin tuli liikuttua. Eilen ennätin hätäisesti tehdä puolen tunnin intervallitreenin. Tämä päivä menee naputtaessa.

Paino ei ole pudonnut, se on nyt 96,6 kg.

Tähän voisin lisätä jotain kiukkusta ja turhautunutta, mutta ei mulla taida olla sanoja enää. Mä katsoin siellä vappushow'ssa niitä kauniita, hoikkia naisia ja ajattelin, että haluaisin tuollaiset housut, mutta mä tarvitsen sen mahan, jossa ne housut ei näytä typerältä. Mua NIIN inhottaa mun valtava mahamakkarani.

En tiedä.

Voinhan mä taas kerran päättää, että pudotan painoa. Söin just palasen mutakakkua. Se oli viimeinen herkku.

Pannaanpa nyt tavoite: 2.9.2022 paino on alle 90 kg. Ja kun tää kierros on tehty, paino on sen 80 kg.