Olipa kerran itsenäisyyspäivän aatto. Suomessa. Tämä keski-ikäinen täti-ihminen ryhtyi siinä unta houkutellessaan ja sängyssä pyöriessään pohtimaan elämäänsä ja sai idean: mitäs, jos alkaiskin treenata maratonia varten? Mikä ettei. Jos ei kurota kuuseen, ei voi kapsahtaa katajaan, vaimitensemeni.
Mulla oli pitkään tavoitteena juosta naisten kymppi. Olin haaveillut siitä varmaan jo siitä asti, kun se nelisenkymmentä vuotta sitten alkoi. Vaikka siis nuorena en koskaan juossut, ja sitten yritin aloittaa sen monta kertaa ja aina se jäi, mutta sitten lopulta tein sen. Musta tuli juoksija, eli ihminen, joka tykkää juoksemisesta.
Kympin jälkeen vähän mietin, et mitäs nyt, maratonilleko, mutta hylkäsin sen liian kaukaisena ajatuksena, ja tuumin, että otan kympin kunnolla haltuun ja juoksen puolimaratonin. Kohotan kuntoa ja lisään liikkuvuutta ja whatnot. Mutta se ei ole mikään kunnon tavoite. Sitä tässä nyt on nysvätty.
Mä olen hakenut itselleni jotain, mitä tavoitella. Ja nyt on alustavasti syntynyt päätös tavoitella sitä, että juoksen maratonin ennen kun täytän 60. Vielä en julkista sitä kaikelle kansalle - eli Facebookissa - vaan manifestoin sen vaan universumille näin. Kuuleeko universumi? Nyt tarkkana.
Mun juoksuaikahan alkaa siitä, kun Kempeleen kävelyteiltä lakaistaan hiekotushiekat, ja päättyy siihen, kun ne hiekotetaan taas. Jotta voisin saavuttaa maratonkestävyyden, mun on jatkettava juoksukautta sisätiloissa, joten on tartuttava härkää - eli juoksumattoa - sarvista. Ekana tavoitteena on siis juosta juoksumatolla se maraton yhteensä. Ja sitä varten päätin, että alan käydä säännöllisesti maanantaisin aamupäivällä salilla. Baby steps. Mä olen onnistunut käymään sunnuntaisin zumbassa, miksi en siis voisi käydä säännöllisesti myös salilla?
Maraton tuntui liian kaukaiselta ja tuntuu se edelleenkin. Edellistä kappaletta kirjoittaessani tajusin, ettei maraton olekaan neljä kertaa viiden kilsan treeni juoksumatolla (mikä tässä nyt on ihan ekana tavoitteena), vaan kahdeksan kertaa viisi kilsaa! Mutta tavoitteen on oltava riittävän haastava, jotta se tuntuu mielekkäältä. Voi olla, etten koskaan pysty juoksemaan sitä maratonia, mutta so what, pääasia on, että se on mulla tavoitteena.
