Oodi kylkiasennolle ja sananen joogailusta

 Olen silmittömän ihastunut tajuttoman asentoon, eli kylkiasentoon. Kylkiasentohan siis on tämä:

Kuva on ensiapuoppaasta: http://turvaopas.pelastustoimi.net/lyhyt-ensiapuopas/

Mun versiossani (jonka olen joogasta oppinut) alempi käsivarsi jää selän taakse, jolloin se ikäänkuin tukee lievää eteenpäinkallistusta, ja paino lonkassa asettuu enemmän etupuolelle kuin ihan suoraan lonkkaan (joka mulla siis on kipeä). Teen sen iltaisin joogasessioni lopuksi molemmin puolin, ja meinaan aina nukahtaa. Jostain syystä siinä asennossa kertyy sylkeä suuhun, mikä saa mut joka kerta havahtumaan. Mikä tietysti on luonnollista ja syy siihen, että tajuton ihminen pitää just siihen asentoon asettaa: jotta kaikki eritteet valuisivat ulos suusta, eivätkä jäisi tukehduttamaan kurkkuun. Mutta pointti on se, että asento on ainakin mulle todella rentouttava. Olen ajatellut, että jos joskus joutuisi pidätetyksi, eikä sellissä olisi kuin ohut patja, niin ainakin voisi rentoutua sen avulla. Mua kun ei ole vielä toistaiseksi pidätetty, niin en tiedä, mitä suomalaisissa selleissä on. 

Hmm. Pitäisikö lisätä se bucket listaan? Varmaankin on vielä aikaa, valitettavasti, tulla pidätetyksi vaikka elonkapinallisena, sitku. Meneeköhän mun elämäni hukkaan tässä odotellessa sitä? No, ei ehkä hukkaan, mutta...

Mitä joogaan tulee, niin mä aikalailla vaihtelen rutiinia, mutta yleensä siihen kuuluu selkärangan lämmitys, jotta pääsen selälleni makaamaan, ja useimpina iltoina aaltoilu. Molemmat asanat olen oppinut aikoinaan Haapajärvellä ihanalta iäkkäältä rouvalta, joka veti kansalaisopiston joogatunteja. Valitettavasti olen unohtanut hänen nimensä, eikä huolellisesti talteen laittamistani ohjeistakaan hänen nimeään löydy. Tarkoituksenani on tässä tehdä näistä liikkeistä videot, jotta ne jäävät myös jälkipolville.

Hiton Huawei

Armas Huaweini on heittäytynyt hankalaksi puhelimen uusimisen myötä: nyt sovellus ottaa jostain mistä lienee avaruusaalloista ja tärinöistä askelia, ja esimerkiksi tälle päivälle se on merkannut yli 40 000 askelta, vaikka rannekkeen mukaan niitä on kertynyt 13 970. Ensi keväänä on selvästikin aika päivittää pelit ja rensselit.

Iskias vaivaa ja juilii yhä. Kävin ultraäänitutkimuksessa, mutta ei sieltä lonkasta edelleenkään löytynyt mitään vikaa. Huomenna on soittoaika lääkärille, ja pyydän häneltä nyt lähetteen fysioterapeutille.

Mutta hyviäkin uutisia on: paino putosi pari kiloa, ja pääsin takaisin lähtölukemiin, kun se tuossa jo välillä uhkasi satasen rajaa, jota olen vannonut olevani ylittämäti enää koskaan. Nyt olen opetellut syömään säännöllisesti, ja katsotaan, mihin se nyt tässä vaiheessa riittää. Tälläkin viikolla on tullut syötyä kyllä kaikenlaista, mitä ei pitäisi, mutta sanotaan, että kohtuullisesti. Jos kykenen nyt kohtuullisuuteen, niin kyllä tämä tästä. Mulla on vakaa usko siihen, että kunhan se lähtee menemään, niin sitten se menee kuin juna.

Kävin tänään apteekista glukosamiinia, jonka kehutaan auttavan nivelrikkoon. Koirille me ainakin sitä syötetään. Mulla kun on todettu sekä polvissa että lonkissa nivelrikkoa, niin on tässä syytä sitä yrittää hoitaa ja ennaltaehkäistä lisärikkoa.