Iskias - lopullinen niitti?

Lonkkavaiva on nyt täsmentymässä iskiasvaivaksi. Lonkka kuvattiin, ja sieltä löytyi alkavaa nivelrikkoa, mutta ei niin, että se aiheuttaisi kipuja. Lisäksi (lääkärin mukaan) nivelrikko särkisi liikkuessa, ei sen jälkeen. Juokseminen sujui ihan hyvin, vaikka mulla on etenkin vasen jalka ollut jotenkin tunnoton, ja polveen välillä sattuu, mutta juostessa se kipu häviää. Juoksin isän luona kolme kertaa sen 3,5 km lenkin, ja kerran kahden kilometrin pyrähdyksen. Laskin, että tänä vuonna olen juossut 57,39 km, kun viime vuonna juoksin yli 160 km.

Kävin viime viikolla kävelyllä ystäväni kanssa, jota voi hyvällä syyllä sanoa selkävaivojen erityisasiantuntijaksi: hänellä selkävaiva meni niin pahaksi, että nyt selällä on titaania ja se on jäykistetty, ja kaiken lisäksi hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Hän selitti minulle juurta jaksain iskiasvaivan olemuksen, ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että iskiaksesta tässä on kyse. Tai välilevytyrästä tai jostakin sen kaltaisesta. Ensimmäinen juttu: painon on pudottava. Nyt en voi enää vitkuttaa sitä, on pakko ponnistella.

No more excuses.

Niin, kävi siinä myös ilmi, että luultavasti syy siihen, että jalkani olivat viime viikolla tavallista kipeämmät, oli se, että olin isän luona juossut asfaltilla. Iskiaskipu voi tuntua missä vain, ja se säteilee juuri alaraajoihin. Kovalla alustalla juokseminen ärsyttää sitä pullistelevaa välilevyä, ja pahentaa tilannetta. Niinpä meikäläiseltä loppui nyt juoksuaika - pianhan se olis päättynyt muutenkin, vaikka syksy on kyllä ollut yllättävän lämmin tähän asti. Nyt keskityn pudottamaan painoa ja parantelemaan selkääni ja lisäämään lihaskuntoa, jotta voin sitten keväällä juosta sen Kympin. Jalkoja särkee edelleen, etenkin vasen on aikalailla koko ajan kipeä, varsinkin, jos tulee käveltyä tavallista enemmän, kuten olen viime päivinä tehnyt. Huomenna pääsen vihdoinkin uimaan, ja viikonloppuna menemme Luostolle kylpylähotelliin, koska meillä on huomenna hopeahääpäivä.

Lonkkavaivaa ja ylikiloja

Muutosvalmennus on jatkunut, mutta mulla tahti on valitettavasti pysynyt samana. Jotenkin tuntuu todella, todella vaikealta päästä oikeanlaiseen rytmiin. Aion ottaa nyt mielikuvaharjoittelun avuksi: Muutos-valmennukseen kuuluu myös mielikuvaharjoitusäänitteitä. Menen ensi viikolla taas isäni luokse, ja voisin siellä ottaa tavakseni joka ilta kuunnella harjoitteen.

Valitettavasti tauon aikana paino on päässyt taas nousemaan, ja lomareissun jälkeen vaaka näytti sellaista lukemaa, jonka alla olen vannonut pysyväni. Se osoittautui onneksi turvotukseksi/nesteeksi, joka lähti omia aikojaan, mutta edelleen ollaan liian lähellä sitä. On selvää, että tässä täytyy taas aloittaa alusta. Täytyy ajatella niin, etten kuitenkaan aloita ihan alusta, koska kaikki saamani oppi on toki tallella. Mulla on ensimmäinen kolmannes valmennuksesta tullut täyteen, ja mitä olen Fb-ryhmää seurannut, niin vaikuttaisi siltä, etten ole ainoa, jolla eivät ole kilot pudonneet. Uskon tähän yhä.

Lonkka vaivaa edelleen. Lomareissun ekana päivänä ajoin oman osuuteni, eli noin kolmasosan matkasta, ja seuraavana yönä kärsin helvetin tuskat. Ajaminen tyssäsi siihen. Mies ja tytär ajoivat sitten loppumatkan. Toisen ja kolmannen yön sain nukkua yksin leveässä sängyssä, ja mulla oli myös tilaa ja aikaa joogata ja venytellä, ja lonkkakin rauhoittui. Se edelleen ärtyy aina välillä, kun liikaa rasittaa, enkä ole nyt uskaltanut edes kokeilla ilman kipulääkkeitä nukkumista. Lääkärille on aika varattu 21.9., kun palaan reissultani. Joogaan ja venyttelen jola ilta, teen iskiakselle tarkoitettuja liikkeitä, ja ties mitä, mutta se vaan ei tunnu paranevan. Toivon, että lääkäri laittaa nyt röntgeniin - oma epäilykseni on, että selkärangan alaosassa on jotain häikkää - ja fysioterapeutille.

Aion kuitenkin myös juosta Auttoisissa, jos lonkka vain kestää sen.