Löysäilyn ja lorvimisen tarpeellisuudesta

Kuuntelen Asta Raamin kirjaa Intuitio3 - Yhteys mahdottoman ratkaisuun. Hän sanoo, että intuitio toimii parhaiten, kun voi olla jouten. Esimerkiksi suuret keksijät ovat sanoneet, että parhaat keksintönsä he saivat tehtyä, kun alkoivat tienata paremmin ja saivat olla jouten, vaikka toki myös välttämättömyys ja tarve ovat hyviä keksintöjen vauhdittajia. Mutta luovimmillaan ihminen on silloin, kun on jouten. Raami sanoo kirjassaan, että ihminen on joutunut tekemään töitä selvitäkseen, ja nyt, kun ihmiskunta on vauraimmillaan ja voisi olla enemmän jouten, ei kuitenkaan osata tehdä niin, vaan entisajan ihmisten perintönä ollaan koko ajan vouhottamassa ja puuhailemassa - ahkeruutta pidetään hyveenä, ja ahkeruudella tarkoitetaan sitä, ettei olla koskaan jouten, vaikka lopputulos siitä puuhailusta ei olisi kummoinenkaan.

Hän sanoo, että ehkä seuraava sukupolvi osaa paremmin olla jouten.

Nuorena minua pidettiin laiskana. Tarkemmin sanottuna äidin mielestä olin laiska. Muistan, kun hän kerran taivasteli, että sain kaikenlaista aikaiseksi vaikka tekemiseni näytti niin laiskalta. Nykyisin moni ihmettelee, miten paljon kaikenlaista teenkään. Paras ystäväni on taivastellut sitä, ja joku toinen tässä juuri taannoin ihmetteli, miten paljon minä teenkään kaikenlaista. Ja itse olen ihmetellyt, kun jotkut tutut ihmiset eivät tunnu tekevän mitään. Käyvät töissä ja ehkä kerran viikossa jumpassa ja siinä se. Katsovat televisiota illalla.

Samalla taivastelen sitä, miten laiska ja saamaton tyttäreni on. Salaa itsekseni, tietenkin. Ei tulisi mieleenkään sanoa hänelle niin. Sukupolvikirous. Nyt alan kyllä lorvimaan tosissani. "Mie alan tekemhän syntiä ja mie meinaan tehä paljon." Eikös laiskuutta pidetä syntinä? Etsin nuoruuteni laiskuuden sisältäni ja päästän sen kukoistamaan. Kyllä.

Löysäilyä ja lorvimista Haaparannassa

Kerrankin olen löysäillyt ja lorvinut. Tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi yli viikkoon (ja tiedän, että jos luettelisin, mitä kaikkea olen tehnyt, moni hengästyisi - vaikka itse sen sanonkin).

Ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä. Täytyy myöskin laiskotella välistä, välistä huvitella.     - Minna Canth -

Lorvailun huipensi viikonloppuna nuoremman tyttären kanssa tehty matka Haaparantaan. Aloitimme kultturellisti ja kävimme Torniossa Aineen taidemuseossa. Näyttely on aika pieni, mutta oikein kiva. Museon yhteydessä on kirjasto ja pieni kahvila. Olin kauan sitten siellä ystäväni järjestämissä Facebook-juhlissa - silloin kun Facebook oli uusi ja jännä juttu - ja ne olivat kyllä nokkelimmat bileet, missä koskaan olen ollut. Hän suoritti muistaakseni jotain tapahtumajärjestäjän tutkintoa, ja ne bileet olivat hänen näyttönsä. Ja hieno näyttö olikin. Lähinnä siellä oli nyt museon omaa kokoelmaa esillä, mm. nuorten kuratoimana, ja joitakin tosi kiinnostavia töitä. En tullut ottaneeksi kuvia, mikä vähän nyt harmittaa.

Sitten siirryimme naapurimaan puolelle ensiksi syömään MAX-burgeriin, josta löytyi kielen mukanaan vievä chili-bearnaise-dippi (jota piti sitten tietysti ostaa vielä kaupasta sipsien kanssa illalla syötäväksi). Kasvishamppari oli ihan ok, ja ranut olivat kivan ohuita ja rapeita, ja ne oli pilkottu kuorineen, mistä aina plussaa. Sitten ankaraa shoppailua. Olin lukenut Elinan matkablogista shoppailuvinkkejä, ja kävimme sen perusteella Sporthusetissa, jossa sattui olemaan joku bakkanaali meneillään, ja erikoistarjouksia ja huutokauppaa ja whatnot. Pyörähdimme toki myös Haglöfsin ja Peak Performancen outlet-myymälöissä ja tietysti Naturkompanietissa, mutta ne olivat out of our price range. Jos on vaikka hardcore-retkeilijä ja valmis satsaamaan laadukkaisiin varusteisiin, niin ehdottomasti kannattaa käydä niissä. Itse asiassa hain tiettyjä saappaita, mutta en löytänyt. Tytär etsi uusia valkoisia merkkitennareita, ja löysi sellaiset edullisesti Stadium outletista siitä Ikean kupeesta.

Yövyimme Haaparannassa Cape East -kylpylähotellissa, ja suosittelen sitä lämpimästi. Kylpylässä on maailman suurin sauna: käytännössä koko kylpylä on saunaa. Sauna = suuret portaat, joiden alapuolella on poreallas ja kylmävesiallas sekä käynti uima-altaalle, joka oli nyt kylmä, koska se on "kesäallas", ja joiden yläosassa on kiukaat ja tosi kuuma. Keskivälistä mennään ovesta tasanteelle, jossa on höyrysauna ja "suomalainen sauna", jota minä sanoisin kyllä pikemminkin venäläiseksi, niin kuuma se oli. "Suomalaiseksi" sen tekee ilmeisesti se, että siellä voi heittää vettä kiukaalle. Portaiden yläpäästä pääsee tasanteelle, jossa on kaksi lämminvesiallasta, ja katolle, jossa on lämminvesiallas. Katolla puhalsi jäätävä tuuli, emmekä viihtyneet kattoaltaalla kauan, vaikka olikin aivan ihana auringonlasku. Jos olisi ollut sisäistä lämmikettä enemmän, olisi ehkä kyennytkin hengailemaan siellä kauemmin. Pihalla oli vielä palju ja alakerroksessa oli toinen höyrysauna ja jalkakylpyosasto sekä rauhoittumistila lepotuoleineen. Ja koko höskä oli ihanan vanhan maatilan yhteydessä Torniojoen rannalla. Joki on yhä jäässä ja tunnelma oli varsin talvinen, mutta silti se oli hieno kokemus, ja kesällä siellä on varmasti vielä upeampaa. Hotellin ravintola on maatilan päärakennuksessa, todella upea ja viehättävä sellainen, ja aamiainen oli paremman Sokos-hotellin luokkaa.

Maha olikin aamiaisen jälkeen niin täynnä, että Ikean edulliset lihapullat jäivät tällä kertaa syömättä, vaikka sunnuntaina viivyttelimmekin Ikea-experienceä. Meidän piti palauttaa pulloja, mutta tavanomaisen palautuspaikkamme Coopin kone oli rikki, ja myyjä neuvoi meidät Maxi-Icaan, jossa kumpikaan ei ollut ennen käynyt. Niinpä se oli uusi kokemus. Maxi-Ica on hyvin samanlainen kuin meikäläinen Prisma/Cittari, itse asiassa siellä oli myynnissä samoja tuotteitakin. Lisäksi pyörähdimme Dollar Storessa, joka on halpaa krääsää myyvä kauppa. Niin, ja lauantaina shoppailimme myös Haaparannan Rustassa, josta tytär löysi edullisen maton kämppäänsä. Näistä kaikista mukaan tarttui kaikenlaista käytännöllistä ja turhaa rojua, joista en suostu tuntemaan syyllisyyttä. Kerrankos sitä. Itse ostin uuden korivaunun jo noin 25 vuotta palvelleen rimpulan tilalle. Ja sitä tarpeetonta krääsää. Kukkaruukkuja, ulkolamppuja, amppeleita, you name it. Löysimme muunmuassa tällaisen hauskan kännykkätelineen: 

https://www.ikea.com/se/sv/p/krubbet-hallare-foer-mobiltelefon-svart-10531942/

Todellinen first world gadget, mutta varsin käytännöllinen, kun selaa puhelinta aamiaispöydässä, kuten minä teen.

Niin, muuten, eipä tämä ihan lorvailua ole ollut: viime viikolla kävin pyörällä salilla ja uimassa, ja löytyipä Cape Eastistakin kuntosali, jossa treenasimme kolme varttia. Toisaalta tuli myös syötyä tuhdisti. Lauantai-iltana kävimme paikassa nimeltä Ronja's pizzeria & restaurang syömässä ja minä söin siellä falafel-rullan, joka oli oikein hyvää ja täyttävää. Eli lauantaina söin kahdesti roskaruokaa ja illalla vielä sipsejä, joten ei ihme, ettei ruoka Ikeassa sen tuhdin aamiaisen jälkeen enää maistunut. Söimme Ikeassa ruisleivät mätikastikkeen kera ja tietysti leivokset. Ruotsissa näkyi bearnaise olevan the thing to eat. Hassua, ettei se ole rantautunut Suomeen. Ehkä se on liian epäterveellistä.

Reissu oli oikein mukava, koleasta säästä huolimatta, ja oli tietysti ihanaa viettää tyttären kanssa yhteistä laatuaikaa. Shoppailu on meidän juttumme, ja se taide, tietysti. Nyt olen opiskelevinani ja lorvailen edelleen, mutta nyt kyllä pätkähti vähän töitäkin. Jospa niitä taas jaksaisi painaa.

Laitetaanpa tähän kuvituskuvaksi Cape Eastin mainoskuva. I'm sure they don't mind.

Varsin houkuttelevaa, eh? Hotelli Cape East, Haaparanta.

Kuntosalihommista

Olen nyt kokeillut kahta eri kuntosalisovellusta, ja tietysti on tässä vuosien varrella tullut luettua ja opittua yhtä ja toista salihommista. Olen ollut kuntokeskus Liikun jäsen elokuusta 2012, ja sitä ennen olin jonkin aikaa Hukassa jäsenenä. Oikeastaan aloitin kuntosaliharjoittelun vasta muutettuamme tänne, sitä ennen olin lähinnä vain käynyt ryhmäliikuntatunneilla. Rakastuin kuntosalihommaan silloin kyllä heti. Ja nyt olen oikeastaan ekaa kertaa aloittanut ihan oikean voimaharjoittelun. Kuntosali on ollut mulle sitä, että pidän sillä selkäni kunnossa - välillä aika huonolla menestyksellä - enkä suinkaan ole tavoitellut mitään. Nyt mulla on ekaa kertaa selkeä tavoite: haluan kyetä kannattelemaan omaa painoani käsilläni. Eli kyetä vetämään leukaa ja punnertamaan.

Siinä Marjamaan Vahva nainen -ohjelmasta kerroinkin jo. Mielenkiintoista siinä oli se, että Marjamaan mukaan jos haluaa polttaa rasvaa, pitää treenata koko kehoa samalla kertaa. Kun yleensä on neuvottu, että olisi ylä- ja alakeholle eri treenipäivät. Tämä toinen, eli se Aitofit, tekee samaa: yhdellä treenikerralla treenataan koko kehoa. Minä otin sieltä teemaksi voiman lisäämisen.

Joskus olen lukenut, että rasva palaa paremmin, jos ei pidä taukoja eri liikkeitten ja liikesarjojen välillä. Käytännössä mulle se tauko on sitä, että kävelen seuraavalle laitteelle tai vaihdan painoja. Jos pitää sarjojen välissä taukoja, voin vähän venytellä. Senkin olen jostain oppinut, että kannattaa venytellä heti sen jälkeen, kun on tehnyt liikkeen. Sen taisin oppia ekalta pt:ltä, joka mulle teki ohjelman aikoinaan Liikkuun. Mitään varsinaista tauko-taukoa en pidä. Mä tykästyin niihin Maikki Marjamaan supersarjoihin: niissä siis oli kaksi tai kolme liikettä aina yhdessä, ja niitä piti tehdä vuorotellen. Tänään kokeilin sitä Aitofitiä, ja siinä taas on hyvää se, että sinne voi merkitä painonsa. Tietenkin niitä voisi varmaan tehdä supersarjoina, jos sattuvat sopimaan yhteen. Ja kaipa niitä voi järjestelläkin mielensä mukaisesti.

Syy, miksi tämän nyt mietityttää niin, on se, että vaaka näytti ihan huimia lukemia eilen ja tänään, ja järkytyin ekaksi täysin, että miten se muka on noin voinut nousta. Sitten otin sen kehonkoostumusmittauksen, ja mulla on rasvaprosentti pienentynyt, vaikka paino on noussut - siis parissa päivässä. Ilmeisesti mun lihakset otti jonkun kasvuspurtin yhtäkkiä, kun treenasin viime perjantaina vähän rankemmin. Tänään oli taas kovat painot nousussa, joten saa nähdä, nouseeko mun paino taas. Vastapainoksi (pun intended) palasin kapean Cambridge-pöydän ääreen. Nyt pitää skarpata.

 

Uusi työ, uudet kujeet ja uudet kojeet

Uusi työ on alkanut kivasti, ja työvuorojakin tuli lisää, kun ensiksi pätkähti vaan kaksi, mutta nyt on jo viisi uutta tiedossa. Talvi on myös viimeinkin väistynyt: vielä viime sunnuntaina tuli 15 senttiä lunta, mutta nyt alkaa maa olla paljaana, lunta on enää kasoissa. Uskollinen Fitbitini lahosi lopullisesti, ja kävin tänään ostamassa uuden, Fitbit Charge 6:n. Vanha Fitbitini on pysynyt jotenkuten kasassa jesarilla, joten täysin menetetty se ei ollut. Uusi Fitbit on korallinpunaista ja ruusukultaa - vaikka se näyttää kyllä ehkä enempi hopeiselta. Mutta jokatapauksessa metallia, tai ainakin sen näköistä. otin myös Firbit Premiumin, kun ilmaiseksi sain. Puoli vuotta.

Tein tänään Vahva nainen rasvanpoltto-ohjelman osion 2A viidenteen kertaan, eli loppusuoralla ollaan. Vaikka olen koko ajan lisännyt painoja, eivät lihakseni ole kertaakaan olleet todella kipeät. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Jotenkin tuntuu siltä, että mitään ei tapahdu, vaikka tosiaan olen saanut niitä lisätä koko ajan, eli varmasti voimani ovat kasvaneet. Otin nyt uuden Aitofit-sovelluksen koekäyttöön, ja laitoin siihen tavoitteekseni voiman lisäämisen. Tavoite on, että pystyisin a) tekemään punnerruksia ja b) roikkumaan käsistäni, ehkä jopa vetämään leukaa. Eli että pystyisin pitelemään omaa painoani käsilläni.

Painosta puheen ollen: se on noussut. Mikä ei ole ihme, koska olen nukkunut tosi huonosti ja syönyt ties mitä paskaa. On ollut kova stressi, ja luulen, että taidan olla vähän masentunut. Kaipaan edelleen tosi kovasti kissaani, ja vanhan koiramme tilanne stressaa minua. Juuri nyt tilanne hellitti vähän, kun sain taas yhden työlään projektin valmiiksi, ja juuri nyt ei ole työlistalla mitään (mikä toisaalta aiheuttaa omalta osaltaan stressiä, koska sekään tilanne ei tietenkään ole hyvä, että ei ole töitä), ja heti oli paino vähän pudonnut edellisestä mittauksesta. Sopivasti viimeinen suomen kielen aineopintojen kursseista alkoi juuri, ja käytän tilaisuutta hyväkseni ja paneudun siihen, kun ei kerran ole töitä.

Minähän siis tiedän, mitä pitäisi tehdä syömisen suhteen, mutta en tee sitä. Mulla on kaappi täynnä Cambridge-ruokia, mutta ne jäävät syömättä, kun ei huvita. Päätän jatkuvasti, että nyt syön vaan Cambridge-ruokia, mutta juu ei, syön kaikkea muuta. Nyt olen taas yksin kotona monta päivää, ja tarkoitus on hakea sellainen hyvä rytmi ja systeemi. Tässä ehdin jo harjoitella sitä lounaan syömistä, ja se alkoi sujua hyvin. Olen tehnyt myös salaatteja pitkästä aikaa. Mietin tässä sitä, miten tuunaisin aamupuurostani vielä tuhdimman. Yhteen aikaan käytin chiansiemeniä, mutten oikein ehkä tykännyt. Nyt kokeilen kuorittua hampunsiementä, siinä pitäisi olla paljon proteiinia.

Näin siis pitäisi tehdä:

• Aamiainen: tee, kahvi, puuro, mustikat
• Lounas: salaatti, kasviksia, jotain proteiinia - se viimeisin valmentaja olisi syöttänyt mulle puoli pussia makaroonia, ei kiitos, mieluummin syön leipää
• Välipala: kahvi, hedelmä/keksi/suklaa
• Päivällinen: salaattia ja Cambridge-ruoka
• Iltapala: leipää
• Lisäksi: vaniljashake kahvimaitona päivän aikana

Uskon, että se lähtisi tuolla, kun vaan pystyisi noudattamaan sitä. Just do it. Tätä kirjoittaessani söin puoli pussillista lakuja.

Lainataanpa tähän vähän Nikeä.