Kuuntelen Asta Raamin kirjaa Intuitio3 - Yhteys mahdottoman ratkaisuun. Hän sanoo, että intuitio toimii parhaiten, kun voi olla jouten. Esimerkiksi suuret keksijät ovat sanoneet, että parhaat keksintönsä he saivat tehtyä, kun alkoivat tienata paremmin ja saivat olla jouten, vaikka toki myös välttämättömyys ja tarve ovat hyviä keksintöjen vauhdittajia. Mutta luovimmillaan ihminen on silloin, kun on jouten. Raami sanoo kirjassaan, että ihminen on joutunut tekemään töitä selvitäkseen, ja nyt, kun ihmiskunta on vauraimmillaan ja voisi olla enemmän jouten, ei kuitenkaan osata tehdä niin, vaan entisajan ihmisten perintönä ollaan koko ajan vouhottamassa ja puuhailemassa - ahkeruutta pidetään hyveenä, ja ahkeruudella tarkoitetaan sitä, ettei olla koskaan jouten, vaikka lopputulos siitä puuhailusta ei olisi kummoinenkaan.
Hän sanoo, että ehkä seuraava sukupolvi osaa paremmin olla jouten.
Nuorena minua pidettiin laiskana. Tarkemmin sanottuna äidin mielestä olin laiska. Muistan, kun hän kerran taivasteli, että sain kaikenlaista aikaiseksi vaikka tekemiseni näytti niin laiskalta. Nykyisin moni ihmettelee, miten paljon kaikenlaista teenkään. Paras ystäväni on taivastellut sitä, ja joku toinen tässä juuri taannoin ihmetteli, miten paljon minä teenkään kaikenlaista. Ja itse olen ihmetellyt, kun jotkut tutut ihmiset eivät tunnu tekevän mitään. Käyvät töissä ja ehkä kerran viikossa jumpassa ja siinä se. Katsovat televisiota illalla.
Samalla taivastelen sitä, miten laiska ja saamaton tyttäreni on. Salaa itsekseni, tietenkin. Ei tulisi mieleenkään sanoa hänelle niin. Sukupolvikirous. Nyt alan kyllä lorvimaan tosissani. "Mie alan tekemhän syntiä ja mie meinaan tehä paljon." Eikös laiskuutta pidetä syntinä? Etsin nuoruuteni laiskuuden sisältäni ja päästän sen kukoistamaan. Kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti