Uudet lenkkarit

Ostin tänään uudet lenkkarit, Niken Renew Run -juoksukengät. Ne tuntuivat hyviltä jaloissa heti aluksi, ja koska myyjäkin oli avulias ja mukava, ja hinta kohdillaan, päätin ostaa ne pois kuleksimasta. Onpahan nyt uudet juoksukengät, enkä malta odottaa, että pääsen baanalle (tänään sataa, ja illalla on zumba, katsotaan nyt, menenkö lenkille - ehkä ihan pikkuiselle).

Nutraus sujuu edelleen ihan ok, nälkä ei ole, mutta kaikenlaisia mielitekoja on. Lauantaina söimme juhlapäivällisen, koska vanhempi tytär oli kotona käymässä, ja sunnuntaina olikin sitten vaikea palata nutraukseen. Joka päivä tulee joitakin stipluja, mutta lohduttaudun sillä, että joka tapauksessa tällä menetelmällä päivittäinen kalorimäärä jää alhaisemmaksi kuin normaalisti. Jos tulee tuloksia, niin hyvin menee. Vielä en ole lauantain mässäilyn jäljiltä uskaltautunut vaa'alle.

Tästä se sitten lähtee: uusien lenkkarien juoksuaika. (Kuvat XXL:n sivuilta - ostin kengät tosin Stadiumista.) 

Kevennystä kipeään kantapäähän

Nutraus sujuu yllättävän hyvin: Nyt olen nutrannut runsaat kaksi viikkoa ja kiloja on pudonnut runsaat kaksi. Viime viikonloppuna pidin taukoa, koska olin puolisoni kanssa Lapissa jokavuotiseksi osoittautuvalla ruskaretkellä. Söin muutaman kerran "normaaleja" ruokia, ja jopa pullaa ja karkkia, ja täydensin tarvittaessa Nutrilett-tuotteilla. Kotiin tultua palasin ruotuun, mutta täytyy tunnustaa, että vähän on tullut lipsuttua: yksi voileipä silloin, vähän jätskiä tällöin. En ole armoton tai kohtuuton ihminen, en edes itselleni. Nälkä ei ole ole ollut, eikä varsinaisia mielitekojakaan ole: välillä tulee sellainen tunne, että olisipa kiva syödä oikeaa ruokaa, vaikka rapeakuorista leipää. Ja sitten syön. Tänään on tiedossa illalla yhteinen perhepäivällinen, koska vanhempi tyttäreni on kotona käymässä. Tarkoituksenani on nutrata intervalleissa: nyt nutraan vielä ensi viikon, ja sitten lähden isäni luo, jossa aion syödä lounaaksi Nutrilettiä, ja päivällisen isäni kanssa. 

Ja sitten kantapäähän. Sain sparraajatoverilta parikin videovinkkiä, joista olen omaksunut sen, että a) venyttelen jalkapohjaa ennen kuin nousen ylös (se on hankalaa, kun yöllä pitää nousta vessaan, onneksi ei tarvitse usein) ja b) yritän parantaa tilannetta pitkillä venytyksillä. Kestävyysurheilija Mark Sisson neuvoo videollaan pitkät venytykset, joilla plantaarifaskiitin pitäisi parantua. Hän sanoo myös, että tämä on vaiva, joka ei parane levolla. Itselläni on ollut sama tuntemus, ja siksi aionkin aloittaa lenkkeilyn kunhan saan hankittua uudet lenkkarit. Viime aikoina on ollut taas niin paljon kiireitä, että en ole ehtinyt edes etsimään, joten lepo tässä jatkuu väkisinkin vielä jonkin aikaa. Toivon löytäväni uudet lenkkarit ennen kuin lähden isäni luo. Toisessa videossa fysioterapeutit Bob ja Brad kertovat siitä venyttelystä ennen ylösnousua: The 5 Things Anyone With Plantar Fasciitis Should Do Every Morning. Ohjeet ovat kutakuinkin saman sisältöisiä kuin aiemmin mainitussa Terveyskirjastossa, mutta Bob ja Brad painottavat, että venytykset on tehtävä ennen kuin nousee ylös ja laskee painon jalalle.

Jalkapohja on ollut ihan hyvässä kunnossa, mutta eilen kuntosalilla - pitkästä aikaa pääsin salille - erehdyin venytellessä seisomaan pidempään kipeällä jalalla, ja se kipeytyi taas. Aamuvenyttely on onnistunut, mutta pitkiä venytyksiä en ole päässyt tekemään kuin pari kertaa. Selvästi huomaa, että kipeän jalan takaosa on kireämpi, ja siihen sattuu venyttäessä. Tuntuu siltä, että venyttely kyllä auttaa. Olen muutenkin siinä käsityksessä, että plantaarifaskiitissa pelkkä jalkapohjan venytys ei ole se juttu, vaan jalan takaosaa pitää kokonaisuutena venyttää. Minulla ainakin akillesjänne on tosi kireä.

Juoksutonta eloa

 Viime postauksen jälkeen on liikkuminen jäänyt vähälle. Viime viikolla osallistuin kaikille KNV:n tunneille, joilla aion käydä: zumba, fasciamethod ja latino (harkitsen myös sunnuntaista joogaa). Zumbassa oli hyvä meno, tosi innostunut ja innostava ohjaaja. Fasciamethod ei ollut entuudesta tuttua, mukavaa kalvojen venyttelyä ja pallon pyöritystä - oikein hyvä just tähän saumaan. Latino oli vaativampaa, me vedettiin reggaetonia, ja teki varmasti hyvää sekä keholle, että aivoille. Huomasin, että vasenta polvea vähän juilii, jos ei ole tarkkana kun jalka kiertyy. Mutta noin yleishuomiona oli mahtavaa, että huomasin kuntoni olevan tosi hyvä: vaikka kuinka heiluttiin, ei tuntunut missään. Tai no, tuntui tietysti, mutten läkähtynyt ja jaksoin ihan hyvin.

Tällä viikolla en ole liikkunut työkiireiden ja kaiken muun takia. Eilen karattiin kiireitä ensin koirien kanssa päivällä metsäkävelylle ja illalla karkasin vielä Mielipaikan yinjoogaan, ja aijjai, se oli nannaa. Tänä aamuna vielä lihaksissa kihelmöi ihanasti. Eilen oli muuten eka päivä, kun en sitonut jalkaani. Vaikka sitä vähän juili illalla joogassa, ei se tullut kipeäksi. Nyt on vahva toivo siitä, että pääsen vielä juoksemaan tänä syksynä.

Yritän parannella plantaarifaskiittia näillä Terveyskirjaston ohjeilla ja Mind the Movement -sivuilta löytämilläni ohjeilla. Tsemppiporukassani Sparraajissa on kahdella sama vaiva. Aika hauska sattuma, että yksi sparraajista elvytti porukan juuri nyt, kun kolmella neljästä on plantaarifaskiitti.

Kun ei kerran voi juosta (enkä ole ehtinyt muutakaan), päätin sitten lopulta pudottaa painoa - lukemat vaa'alla ovat jo kriittiset. Aloitin nutraamisen, eli Nutrilett-kuurin. Tiedän kyllä varsin hyvin, ettei laihdutuskuurit ja pussikeitot ole ratkaisu - kaikkien näiden vuosien aikana mulle on kertynyt aikalailla tietoa ja osaamista painonpudotuksesta - mutta tässä tilanteessa ja nyt haluan päästä alkuun ja vauhtiin kunnolla. Nutrausta en ole ennen kokeillut, kun ei ole ollut varaa ostaa koko pussiarsenaalia, mutta nyt onneksi on. Sen verran sovellan, että viiden pussin lisäksi syön aamupuuron omenasoseella, makeutan teeni hunajalla ja  lorautan kahviin kauramaitoa. Joka tapauksessa kalorimäärä päivässä jää hurjasti normaalia vähäisemmäksi.

Ja kummallista kyllä, kun toissapäivänä oli saanut kaupat kierrettyä ja nutrini hommattua, iski päälle paastomoodi, eikä tehnyt edes mieli ruokaa, eikä ollut nälkä. Pussit toimivat aika hyvin. Vähän eilen (eli toisen päivän) illalla tuntui yinjoogassa kummalliselta, mutta toisaalta, edellisestä kerrasta on aikaa, ja yin on tehokasta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voin jatkaa nutrausta pitkään. Ensi viikon lopulla olemme lähdössä ruskaretkelle Lappiin, ja silloin aion pitää taukoa. Sitten jatkan taas pari viikkoa. Facebook-ryhmässä yksi nainen sanoi laihtuneensa 30 kg sillä tavalla, että nutraa kaksi viikkoa ja syö normaalisti - jopa herkuttelee - yhden viikon. Jos tämä toimii, niin sillä mennään. Uskon, että saan sitten pidettyä kyllä painon kurissa, kunhan saan sen tippumaan. Sillä kaikella tiedolla ja osaamisella, mitä mulle on kertynyt. Ja siksi tähän vielä se linkki, jonka takaa löytyy ne viisaammat vinkit: www.perttimustajoki.fi.