Stressistä

Nyt se taas tuli ja iski: stressi, nimittäin.

Tällä kertaa huomasin sen vaikutuksen ihan selvästi. Cambridgen alusta asti (5.11.) mun paino on koko ajan pudonnut, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, kun olen syönyt reilummin. Kun olen noudattanut suunnitelmaa, paino on pudonnut. Jouluviikolla - tietysti - tuli inhottava työsuma, kun yritettiin saada työt tehtyä ennen joulua, ja kas, painonpudotus pysähtyi kuin seinään. Vähänkö kirosin, kun just ennen joulua tapahtui niin, kun tiedossa on, että joulun jälkeen työtilanne on samanlainen, eli suma odottaa, kunhan tämä väkisin pidetty vapaa on ohi, ja kun jouluna on lupa syödä mitä tahansa. Ja onkin syöty.

Valitettavasti rahatilannekin näyttää siltä, että on paahdettava töitä hulluna. Tosin juuri tällä hetkellä tilanne on se, että välipäivien jälkeen töitä ei ihan heti ole, mutta se voi muuttua hetkessä.

Tämmöinen artikkeli sattui taannoin silmiin "Chronic Stress Causes Serious Damage - But Is It Reversible?" MindBodyGreen -sivustolta. Sen on kirjoittanut Emma Loewe, ja siinä kerrotaan mm. että 25-40% sairauksista liittyy stressiin. Ja että on todettu, että krooninen stressi ja tulehdus lyhentää telomeerejä, jotka suojelevat meidän DNA:ta. Minähän olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että stressi tappaa, ja että stressi aiheuttaa syöpää. Syöpähän on autoimmuuni sairaus, joka on meidän geeneissä jo valmiina. Jos telomeerit ei suojaa meidän geenejä, ja syöpägeenit pääsevät aktivoitumaan, ja sitten tulee syöpä. Tai jotain. Enhän minä tiiä, mutta olen joskus lukenut, että stressi edesauttaa syövän puhkeamista.

Artikkelissa kyse on siitä, voiko kroonisen stressin vaikutuksia peruuttaa, ja vastaus on, että kyllä voi. Mutta kuten siinäkin sanotaan, jos elää keskellä sitä stressaavaa tilannetta, se on tosi vaikeaa. Pitäisi harrastaa liikuntaa säännöllisesti, nukkua hyvin (!), syödä terveellisesti ja viettää aikaa muiden ihmisten kanssa. Miten sen teet, jos pitää yötäpäivää tehdä töitä ja aina on kiire?

Niin, päivitystä. Paino tosiaan lakkasi putoamasta, ja on sen koommin vaan noussut, koska olen syönyt jouluruokia ja kaikenlaisia herkkuja. Minähän teen itse joululaatikot ja lohicharlotan ja rosollin ja muut, ja tänä vuonna kävi niin, että lapset eivät olekaan välipäivinä syömässä jouluruokia, joten meille jäi sitten enemmän syötävää. Hupsista. Liikuntaa olen sikäli harrastanut, että viime viikolla askelia tuli keskimäärin yli 12 000 päivässä. Sit mä kävin pari kertaa sen kahden kilometrin lenkin, ja huomenna olisi tarkotus kävellä sellainen Oulussa, kun odotan tytärtä lääkäristä.

Mutta joo, nyt täytyy kehittää jokin stressintorjuntakeino, ja voisin kuvitella, että jooga ja meditointi auttaisi. Taidan ottaa sen tavan itselleni takaisin.

 

Haahuilua

Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutten jaksa keskittyä mihinkään, koska millään ei ole juuri nyt deadlinea. Ilman deadlinea on vaikea toimia.

Yksi keskittymistä häiritsevä seikka tässä päivässä on se, että minulla on alapäässä finni. Tarkemmin sanottuna nivusessa. Sellainen iso ja kivulias paise, johon sattuu kun liikkuu, koska siihen kohdistuu hankausta sieltä ja täältä. Luulen, että se johtuu paikallishormoonihoidosta, jota olen käyttänyt viime aikoina.

Kävin nimittäin äskettäin oikein yksityisellä gynekologilla, kun papa-kokeen ottaminen epäonnistui kahdesti. Ja maksoin itseni kipeäksi siitä. Se maksoi lopulta enemmän kuin kuvittelin, koska tietysti hinnastossa näkyvän hinnan päälle tuli yhtä ja toista. Olin käynyt vuonna 2016 saman gynekologin vastaanotolla eri firmassa silloisen työterveyshuoltoni piikkiin, ja tykästyin häneen. Kun papa-näytteen ottaminen toiseen kertaan epäonnistui, terveydenhoitaja vihjaisi, että se voisi onnistua gynellä, ja niinpä päätin sitten satsata siihen. Kuten gyne itsekin huomautti, toki olisin voinut hommata lähetteen lääkäriltäni, mutta sitten olisi pitänyt ensiksi varata ja saada lääkäriaika, sitten lääkäri olisi ronkkinut - eikä siinä mitään, minulla on erinomainen omalääkäri terveyskeskuksessa, mutta hän ei nykyisin ultraa itse, vaan ultraan pitää sitten olla lähete ja eri aika. Ja siinä olisi mennyt kauan. Nytkin meni aikaa ennen kuin sain aikaseksi varata ajan. Aikaseksisaaminen on haasteellista nykyään, oli homma mikä tahansa.

Gyne huomasi ongelman heti, eli liian kuivat limakalvot, mikä on tyypillistä vaihdevuosi-ikäiselle. Ja sitä varten määräsi siis paikallishormoonihoidon, joka luultavasti on nyt syypää siihen kivuliaaseen finniin mun nivusessani. Lääkäri määräsi Vagifem-emätinpuikkoja, mutta se vaihdettiin apteekissa Vagidonnaan, koska siitä syntyy vähemmän jätettä. Noh, finnin elikaari on onneksi tuttu ja aika lyhyt, ja toivottavasti tämä jää yksittäistapaukseksi. Muutoin en ole havainnut mitään sivuvaikutuksia, ja "puikkojen" (jotka ovat siis oikeasti pillereitä) käyttö on helppoa, kun tekniikan saa haltuunsa.

Otsikko viittaa muuteen juuri tämän tekstin teemaan: amerikanenglannissa on sana "hoohaa", joka tarkoittaa naisen alapäätä.

Noin muuten vaikka gynekäynnin hinta kirvelee edelleen, niin siitä huolimatta pidän sitä hyvänä päätöksenä. Gyne tutki myös rinnat ja ultrasi kohdun, joten voin olla rauhallisin mielin terveyteni suhteen. Itse asiassa minulla olisi pitänyt olla tänä syksynä myös reumakontrolli, mutta siihen ei ole kutsua tullut.

Cambridge-kuuri sujuu ihan ok: paino on pudonnut niin, että tänä aamuna kotivaaka näytti 95,7 kg. Olen ihan tyytyväinen putoamisvauhtiin: en haluakaan pudottaa nopeammin, jottei sitten tule kovaa takaiskua, enkä ryydy ihan täysin, ja - toivottavasti - nahka ei pääse löystymään pahasti. Eilen näin juuri TikTok-videon nuoresta naisesta, joka oli pudottanut painoaan reippaasti, ja hänellä oli ihan hirveän näköinen vatsanahka. Minä en ole nuori, minun ihossani ei ole tuoretta ja tervettä kollageenia, joka kuroisi ihon kasaan, joten mietin kyllä, miten saan sen pysymään kuosissaan edes jotenkuten. En haluaa mitään löllyvää helttaa vatsani kohdalle. Taidan sittenkin jatkaa kollageenivalmisteen syömistä.

Noh, se nyt ei ole ihan ajankohtaista vielä. Toivottavasti keväällä on.

Huomaan kyllä olevani laihdutuskuurilla: minulle ehtii tulla reippaasti nälkä ennen kuin on seuraava ruoka-aika. Pidän kuitenkin huolen siitä, että nukkumaan mennessä ei ole nälkä. Nyt, kun joulu on edessä, mietin, miten jatkan kuuria. Koska Cambridge-aamupuuro on jotenkin tukevampi kuin normaalipuuro - varsinkin, kun höystän sitä kuituvalmisteella, leseillä, pellavansiemenrouheella ja mustikoilla - niin ajattelin jatkaa sillä, ja keitellä välillä itselleni tavan puuroa. Ja jouluna tietysti syödään perheen kanssa riisipuuroa. Lisäksi pidän smoothieita varastossa, koska iltapala tuottaa välillä ongelmia. Mutta päiväruoka on helppo kehitellä itsekin: mulla onkin jo keittoja pakasteessa, ja patukat ovat vain hätävara.

Olen onnistunut käymään myös kuntolenkeillä, jo ainakin kolmella. Kyllä se tästä.