Fifty & fabulous & 500 km!

Lenkkareillani (tuolla sivupalkissa kuvassa) tuli 500 kilometriä täyteen, jee. Talven aikana on siis hankittava uudet.

Tässä tilastoa: 

huhti.18	12
touko.18	70,79
kesä.18	46,08
heinä.18	30,37
elo.18	34,77
syys.18	10,56
loka.18	16,43
marras.18	2,57
huhti.19	6,17
touko.19	28,81
kesä.19	35,56
heinä.19	18,95
elo.19	32,29
syys.19	13,49
huhti.20	9,17
touko.20	37,4
kesä.20	22,9
heinä.20	67,53
elo.20	23,4
18.8.	519,24

Juoksin 12. kymppini viime perjantaina, ja jalkapohjaani tuli äkäinen plantaarifaskiitti. Jalkapohjassa on tuntunut kipua jo jonkin aikaa, ja noin kolmen kilometrin kohdalla sitä juili ikävästi, mutta kun pysähdyin hetkeksi, venytin vähän ja pyörittelin jalkaa, se toimi taas ihan hyvin. Niinpä jatkoin koko lenkin (joka jäi harmittavasti ihan vahingossa juuri sen kympin alle, 9,8 kilometriä). Tulin kotiin, venyttelin, lepuutin jalkoja hetkenä ylhäällä ja menin saunaan - kylvetinkin jalkaparkani ja hieroin kuorima-aineella - ja vasta saunasta päästyäni alkoi sattua ihan tosissaan. Hieroin jalkaan Voltaren-geeliä ja otin kipulääkkeen, ja aamulla sattui edelleen niin, että mietin, pitääkö nyt oikeasti lähteä päivystykseen. Hieroin taas Voltarenia, kääräisin jalan ideal-siteeseen ja otin kipulääkettä, siitä se on nyt pikkuhiljaa hellittänyt. Nyt ollaan jo tilanteessa, että jalkaa voi venytellä.

Tämähän ei ole ensimmäinen kohtaaminen plantaarifaskiitin kanssa, mutta ensimmäinen näin arhäkkä. Olen nyt lepuutellut jalkaa (en ole edes kävellyt koirien kanssa), ja näyttää siltä, että saan sen varmaan paranemaan tälläkin kertaa, kun vaan muistan venytellä. Kuitenkin nyt lienee syytä pitää parin viikon tauko, mikä kyllä harmittaa, koska juoksu kulki niin kivasti perjantaina. Kun tulin kotiin, tuntui siltä, että olisin voinut juosta vielä vaikka miten pitkään.

Nyt pitäisi sitten tehdä kaikenlaista muuta: uimahalli on taas avattu, kuntosalilla voi kehittää lihaksia, ja tietysti pitää venytellä. Ruokavaliohommiakin voisi katsoa taas, koska painohan on vaan noussut viime aikoina, eikä se ainakaan paranna tilannetta juoksun suhteen. Ostin Kempeleen naisvoimistelijoiden syyskauden kortin, ja ensi viikolla ennätän jo osallistumaan tunneille. Ainakin perjantaina voisin mennä joogaan. 

Suorituksia muistiin

Samsung Health -sovellukseni lagasi, joten kirjaan nopsasti ylös viime viikon suoritukset, ennen kuin ne pääsevät unohtumaan. Vastaavasti sitten oma puhelimeni suostui päivittämään Huawei Healthiin rannekkeen tiedot, joten jossain ne sentään ovat tallessa.

Tiistaina juoksin normilenkin, kievarin kierroksen, 3,5 km, ja vähän parempaan aikaan kuin aiemmin (alle 33 min). Keskiviikkona tuli mittariin askelia riittävästi, koska kävin sekä kävelyllä että kaupassa ja vielä neljän kilomertin lenkillä: satoi vettä, joten arvelin hiekkatieosuudella olevan liejua, joten juoksin sitten asvalttisosuuden edestakaisin, mikä oli kutakuinkin tasan 2 x 2 km. Torstaina kipaisin taas normilenkkini, en muuta, ja perjantai oli siirtymäpäivä, ja sain askelia sen 10 000 täyteen, julkisilla liikkuessani, ja sen lisäksi kävin kuntosalilla (noin 45 min) ja uimassa (200 m).

Eilen lauantaina tapasin ystäväni ja menimme piknikille Suomenlinnaan. Miten ihana päivä! Keli oli mahtava, ja me istuimme rantakalliolla ja joimme proseccoa yli 30 vuotisen ystävyytemme kunniaksi, ja lärpätimme oikein perusteellisesti koko päivän, kunnes junani lähti illansuussa. Askelia tuli mittariin yli 14 000.

Uusi kymppikausi auki sekä sananen juoksemisesta

Juuh, elikkäs. Tuli vahingossa avattua uusi kymppikausi, nimittäin. Kun runsaat kaksi vuotta sitten juoksin ekan kymppini harjoitellessani Naisten Kympille, asetin tavoitteeksi juosta sinä kesänä (2018) kymmenen kymppiä. Noh, siihen tuli pari muuttujaa ja mitälienee, enkä sitten saanut kuin seitsemän kymppiä juostua. Seuraavana kesänä en osallistunut naisten kympille, pääasiassa koska meillä oli taloudellisesti tosi huono kevät, ja oli muutenkin tiukkaa. Juoksin yhden kympin elokuussa 2019, ja siihen se sitten jäi. Yhteensä siis kahdeksan kymppiä. Tänä vuonna päätin jo heti alussa, että nyt mennään Naisten Kympille, koska siitä saa hyvän potkun treenaamiseen koko kesäksi, mutta sitten tuli korona. Nyt olen kuitenkin juossut jo kolme kymppiä - tai "kymppiä", koska se lenkki ei ole kuin 9,5 km, ellei siihen tee ylimääräisiä kiemuroita. Enkä ole jaksanut niitä loppupäässä tehdä, ne pitäisi tehdä alussa.

Toisin sanoen, Kymmenen kymppiä tuli täyteen ja viime perjantaina (31.7.) juoksin 11. kymppini, eli ensimmäisen seuraavasta kymppikaudesta.

Siippa sanoi juuri huomanneensa, että jalat toimivat paremmin lämmenneinä. Hän on kun harrasti nuorena urheilua, ja sanoi, että nuorena saattoi noin vain juoksennella, nyt pitää aloittaa rauhallisesti. Minulla on sama juttu: perjantainakin aloitin kankealla sipsutuksella, jota sai jatkaa lähes kilometrin, ennen kuin juoksu alkoi sujua. Olen pikkuisen pyöritellyt jalkojani (polvi ylös, sivulle ja alas, ja päinvastoin) ennen juoksua, mutten juurikaan lämmitellyt. Olen ajatellut, että siinähän ne juostessa lämpiävät. Nyt mietin, että kannattaisi ehkä satsata lämmittelyyn, niin ei ehkä tule särkyjä niin kovasti. Perjantain lenkin jälkeen polveeni koski ja muutenkin jalat tuntuivat oudoilta, ja siksi en olekaan viikonloppuna tehnyt mitään. Nyt olen matkalla isäni luo Padasjoelle, joten tänäänkin vain junailen, mutta huomenna on taas tarkoitus lähteä tutulle kievarinlenkille.

Viime viikolla oli muutoinkin vähän outo olo, nukuin huonosti (isä joutui taas sairaalaan) ja nivelet tuntuivat oudoilta. Epäilen, että se johtui siitä, että aloitin taas oxiklorinin. Eilen illalla joogatessa huomasin, että polvi oli kunnossa, mikä ilahdutti kovasti. Ikävästi se rutisee, kun sitä koukistaa, mutta ei onneksi satu. Tauko treenaamisesta teki tehtävänsä, ja tällä viikolla juoksentelen vaan sitä 3,5 km:n kievarinlenkkiä. Perjantaina lähden Helsinkiin, ja yövyn hotellissa, jossa on uima-allas, ja tapaan lauantaina parhaan ystäväni, joka on käymässä Suomessa, ja menemme Suomenlinnaan piknikille. Kotiin lähden lauantaina iltajunalla.